Posts Tagged: yö-night
Tähtikuvaaja
Voi sitä itselleen keksiä mitä vain arvonimiä. Netissä luki, että nyt on paras aika kuvata linnunrataa ja revontuliakin on luvassa. No minähän menin. Aika hyvä mielikuvitus pitää olla jos tuosta jomman kumman bongaa. En tuota vihreää hehkua revontuliksi allekirjoita, se ilmestyi kuvaan vasta jälkeenpäin ja voi olla mitä vaan muutakin hehkua.
OM-D E-M1 mkII tuntuu olevan parempi tähän hommaan kuin edellinen malli. Moottoritien vieressä ei ole tarpeeksi pimeää. Ei niin pimeää, että erottaisi linnunradan vyön ja niin valoisaa, että sivusta tuleva valo saa kaikki etulinssin töhryt esiin. Kuitenkin tarpeeksi pimeää siihen, ettei näe ilman apuvaloa mitä on tekemässä. Uuden kuulapään namiskat eivät ole vielä oikein hallussa. Sekä paljon muuta sähläystä. Värit ovat kyllä kauniit ja oli onneksi aika lämmin.
Öisiä valoilmiöitä
Ei jaksa, pysty, eikä halua valvoa öitä arkisin tähtien takia. Mennään sitten keinovaloilla. On muuten jännä juttu, että kun jää odottamaan autojen valoja tai vaikka Coca Cola rekkaa, niin ei niitä meinaa millään tulla. Menepä kuvaamaan tyhjää tietä, niin varmasti alkaa liikenne.
Hetkinen sininen
Oikeasti mikää sininen hetki ollut – vaan musta. Aurinko oli jo mennyt muille maille. Yllätyin taas kuinka paljon kenno löytääkään valoa kun antaa vaan olla aukkojen auki. Jotain mystistä siinä on. Mustien kuvien näyttäminen netissä vaan on aika turhaa. Niissä eri näyttöjen kalibrointierot näkyvät. Saati sitten kännykän näytöllä. Näytti jo WordPress’kin tekevän oman säätönsä.
—
Osittainen kuunpimennys 7.8.2017
Lähdin rannalle väijymään kuun nousua. TPE-sovelluksella tarkistin noususuunnan, mutta enpä tarkistanutkaan nousuaikaa. TPE:ssä täydenkuun aika oli 21:10. Hetki lähestyi ja jossain vaiheessa aloin jopa epäillä, että katson väärään suuntaan. Aivan pikkiriikkisen hetken ajattelin, että tilaisuus on peruutettu. Pakkasin kamat ja lähdin soutelemaan kotia kohti taivaanrantaa tähyillen. Nousihan se, puoli tuntia myöhässä. Taivaanranta oli pilvetön, mutta sitten jostain lipui näköesteitä. Näytti, että tuleekin täydellinen pimennys. Ei sittenkään, kuu onnistui vapautumaan pilvien puristuksesta ja kirmasi vapauteen.
Opetus: Opettele käyttämään työvälineitä joita olet hankkinut. Suhtaudu kriittisesti netissä oleviin kuvauksiin taivaan tapahtumista.
—
—
—
Kalustopäivitys m.Zuiko 7-14Pro
Hankin vanhan 9-18mm laajiksen tilalle 7-14mm/2.8 Pro:n. Nyt on Holy Trinity koossa. Aika jötkylä. Sattui myös kirkas taivas niin pääsi testaamaan. Ei nyt tältä istumalta pysty sanomaan reunapiirrosta ja vääristymistä, Kaikki tähdet ovat yhtä venyneitä ja teräviä. Se siitä laitetestistä.
Revontulista muuten. Aikamoista taiteilijan vapautta noissa kuvissa on. Kyllähän tuosta ensimmäisestä kuvasta runon kirjoittaa ja laulun tekee. Oikeasti tilanne ei ollut edes noin värikäs kuin tuo toinen kuva on.
Valokaapelit ja muita valoisia luonnon ilmiöitä
Pitkästä aikaa oli kirkas taivas eli otollinen olosuhde iltaulkoilulle luonnon helmassa. Pakkanen oli kiristymässä ja Hamarijärven jää paukkui ja lauloi. Uskottelin itselleni, että kyllä tämä kestää, tässä on pakko olla ainakin 20 senttiä jäätä. Parin paukahduksen ja sitä seuranneen ritinän jälkeen hermo petti ja siirryin maalle.
Oli myös revontulia, mutta ne huomasin vasta seuraavana päivänä kun kävin kuvia läpi. Hyvä, etteivät kuvaa pilanneet.
Halikonlahden iltakäynti
Ei näkynyt revontulia. Iltakuvaaminen kiinnostaa – mutta. Ainoastaan Samyangin kanssa saa jotain kuvaa aikaiseksi. Vaikka näitä kuvia ei sillä otettukaan. Pimeässä tarkentaminen ei oikein onnistu muilla. Sen ongelma on, että se on liian laaja ja kalansilmäefekti on moneen tarkoitukseen liian voimakas. Sommittelemalla horisontin keskelle ja croppaamalla 16:9 formaattiin saa ihan kelvollisen kuvan. Ihmettelen sitä, että miksi tuntuu, että kamera käy pimeässä jotenkin hitaalla. Näyttö on hidas – tarkentamisessa varsinkin, mutta miksi napitkin reagoivat hitaasti. En ymmärrä. Ei varmaan kukaan muukaan.
Myllylampi ja revontulet
Vanha paikka uudet valot. Aluksi oli ajatus mennä matalammalle. Lampi on padottu ja piti mennä padon taakse, veden pinnan tasalle. Olin yksin liikkeellä, enkä saanut selvää paljonko purossa oli vettä. Päätin pysyä kuivilla. Parin tunnin odotus palkittiin ja reposet tulivat esille. Eivät niin runsaina kuin edellisenä iltana, mutta tuli edes jotain.
Mökkiläiset olivat lähteneet, ei mitään ääniä joitakin koiran haukkuja ja hanhen töräyttelyä lukuun ottamatta. Lämmintä päällä ja eväät mukana. Luonnon rauha menee syvälle.Taivaan suuruus ja ihmisen pienuus. Ne tulevat selväksi.
Palmu rannalla
Salossa taidemuseo Veturitallissa oli hiljattain Leena Luostarisen näyttely. Tästä tulee mieleen näyttelyssäkin ollut Tunisian yöt. Tulee mieleen vaikka onkin ihan erilainen. Yö tässäkin on ja palmu rannalla. Juksun juksu.
Yritin laajempaakin kuvakulmaa, mutta puut alkoivat kaatua niin rumasti, ettei tullut kiva. Tätäkin on jo suoristettu vaikka tehollinen polttoväli on niinkin paljon kuin 24 mm vanhaan aikaan.
