Aikaisemminkin olen tämän kannon kanssa hassutellut. Yleensä hymynaamoja laittanut. Nyt nuo kääpäsilmät näyttivät niin surullisilta.
(Tekninen huomautus: Aika karseen näköiseksi menee Huawei 7 kuva paikoitellen kun kierrättää Lightroom Mobile – VSCO – Lightroom reittiä. Pitäis varmaan kattoa vaan kännykällä.)
Veturitallissa uusi näyttely. Retrospektiivi 30 vuoden ajalta noin 100 kuvaa ja muutama video. Mielenkiintoinen henkilö. Monipuolinen kuvaaja. Dokumenttia ja omia taideprojekteja. Monipuolinen muutenkin – videota, performanssia ja punkkia ja älämölöä.
Jälkimmäisen kuvan kohdalla jäin miettimään Venäjää, venäläisiä ja Putinia. Missä muussa maassa tehdään t-paitoja, jossa valtion päämies ratsastaa karhulla tai potkasee Obamaa leukaan. Ei missään. Ei venäläiset ainakaan ujostele. Metso on kuvannut paljon Venäjää ja venäläisiä ja kehui esittelyvideossa maata ja sen kansalaisia. Ihmisiähän sielläkin asuu.
Tämäkin on Turusta, mutta pidetään museokierroksesta erillään. Mitä symboloi musta ruusu lemmenlukkojen joukossa?
Tämä saa olla jakana Helsingin ja metsän välillä. Tästä tykkäsin.
Ensin herätään, sitten syödään aamupala ja lähdetään kaupungille. Niin se matkoilla menee ja niin meni nytkin. Kovin paljon aikaa ei ollut, mutta Amoksen (Amos Andersonin taidemuseo) luona tuli silti poikettua. Hienot näyttelyt, kaikki kolme vai neljäkö niitä oli (asiantuntevaa syvällistä taidekritiikkiä). Helsinki Noir jäi ratkaisematta, tarinan kuvituksesta sain riittävästi elämyksiä. Hienoa, että tehdään jotain uutta eikä vain kävelytetä ihmisiä ympäri museota kädet selän takana. Amoksen huoneessa oli samanlainen tuoksu kuin Kemiön kesäpaikassa. Tiedoksi henkilökunnalle, että kristallikruunun kristallit olisi syytä pestä ainakin jouluksi.
Edellisen päivän Heikuran jälkeen mietin, että on Helsingissä ainakin jotain mitä kuvata. Siellähän on kaikkea. Paikkoja, ihmisiä ja tilanteita riittää. On kissakahvilaa, kalaravintolaa, milloin mitäkin tapahtumaa ja ihmismassojen rauhallista ja rauhatonta liikehdintää. Eikö? Sitten tulee taas se perinteinen kysymys, että eikö täällä Salossa sitten ole mitään? Pakko olla. Ei vaan näe.
Matkassa oli mukana kamera, jolla otin tuon yhden kuvan. Otin nopeamman kameran esiin kun ei voinut tietää mitä tuollaisen mölyävän porukan toimeksiannosta eskaloituu. Moottoripyörä oli kiinnostavampi kuin kulkueen kärjessä kulkeva Sinikka Sokka. Satuolentoja voin kuvata kotimetsissäkin. Sitten matka kohti kotia. Tietenkin kalliin kahvilan kautta, jotta jää oikea mieli. Salon torilla samalla rahalla saa tuoreen korvapuustin santsikupilla ja rahaa jää vielä ylikin – nih.
Jäi silmälasit kotiin, mutta siitä huolimatta vaikuttaa, että tänään kännykkä vei voiton. Ilman laseja on aika arvailua, mitä ruudulla näkyy ja mitä kennolle tallentuu. Korjataan sitten myöhemmin. Muitakin kuvia on, mutta ei ehdi säätää.
Eväsretkellä kun oltiin, niin mukana oli tietenkin eväsretkikamera SX-70. Tällä kertaa onnistui kaksi kuvaa kahdesta, joka on aika hyvä saavutus. Kamerassa on paikalla Impossible:n sammakonkieli ja sekin onnistui nappaamaan molemmat kuvat. Laitoin uuden filmikasetin kameraan ja sen mustan läpyskän ulostus ei jostain syystä onnistunut. Tämän vuoksi hävikiksi kirjattiin yksi menetetty ruutu. SX-70 on hyvin monimutkainen kamera ja sen kaikkien vipujen ja rattaiden pitää olla synkronissa, jotta kuva tulee ulos asti.
Mukana oli tietenkin myös kännykkä ja sen kuva on käynyt VSCOcam:n kautta.
Yhtenä projektina olen miettinyt villinä kasvavien ruusujen pongausta. Niitä näkee erilaisia ja erilaisissa paikoissa. Tämä taitaa olla se pahainen kurtturuusu. Tältä kesältä jo myöhäistä, mutta jos sitten ensi.
Alttarivaloiksi noita kutsutaan. Kuvassa eivät ole ihan niin vaikuttavat kuin olivat luonnossa. Jälkimmäinen on VSCOCAMin kautta käytetty kännykuva. Tykkäsin kyllä siitäkin.
Vaisakosta. Sinivuokot lopettelevat, valko- ja keltavuokkoja, imikkä, kiurunkannus, käenrieska ei vielä mukulaleinikkiä eikä esikkoa. Uudet pitkospuut rakenteilla.