Syksyn yökuvaukset olen monesti aloittanut ja monesti jatkanut Lystilänmäen yksinäisiä puita kuvaten. Taustalle on saanut mustan yötaivaan. Tänään olikin kuutamo. Taivas oli valaistu. En muistanutkaan, miten kirkkaasti kuu voi valaista myös mustan maan aikaan. Hiljaista, kuuluu puron solinaa, joutsenia, korppi, harmaahaikara, lentokoneita ja välillä autojen ääniä. Maisema on tutun näköinen, mutta jotenkin uusi. Palataan parin viikon päästä asiaan olisiko pimeys erilainen.
—
Siitä huolimatta se on nätti. Kaikenlaista sieltä löytyisi kun lähtisi hakemaan. Itse olen etsimässä inspiraatiota ja motivaatiota.
—
Ei ollutkaan koivut vielä ihan nakkena. Ei ollut tarpeeksi sateinen ja tuulinen viikko. Seuraavalla kerralla kun tuonne menen, ovat lehdet saaneet varmasti kyytiä.
Ei sais sanoa eikä kirjoittaa, mutta jotenkin kiehtovia ja kiinnostavia nuo aukioiden puuryhmät, niiden dynamiikka ja se miten ne keskustelevat aukion reunassa olevien puiden kanssa.
Tontin koivut päättivät, että porukassa on parhaat mahdollisuudet selviytyä. Meidän jengi on koossa.
—
Juu, hyvä että jotain jätettiin. Viime vuonna lokakuussa (linkki) kiersin tuota kiveä ja hain sopivaa kulmaa, mutta aina oli joku puu tiellä. No, eipä ole enää, nyt on tilaa.
Motot ovat liikkeellä (ja likellä). Nauti niin kauan kuin voit. Toivotaan, että ainakin seuraavat 15 vuotta.
—
Kiva olla taas Suomessa. Täällä vähän ihmisiä, mutta monta hirvikärpästä. Tuo on toinen reitin varrella olevista lempikoivuista. Jännää sanoisi Pekka Pasilasta, että tuo on jäänyt pystyyn. Oliko se niin sairas ja huono, ettei kelvannut edes energiapuuksi. Hyvä niin, mielenkiintoista tuon elämää on seurata.
Ihminen ei elä pelkästä taiteesta. Tarvitaan myös puutarha. Lähes joka kerta kun Tallinnassa poikkean, tulee käytyä myös täällä. Paitsi talvella en ole vielä käynyt. Antaa kasvien kasvaa ja käydään taas ensi vuonna uudelleen. (Nurmikolla olevat kaunokaiset tai niiden näköiset kasvit. Eivät taida olla suunniteltu juttu.)
–
–
–
–
–
Vein vaimon äitienpäiväristeilylle. Itse soudin. Hirvee keli ei kaikin vaan toisinpuolin. Aurinko paistoi ja puolet matkasta metrin pitkiä ja puol metriä korkeita aaltoja.
Asiahan on niin, että palkalla eletään, mutta näillä hetkillä pysytään hengissä. Oikea aika, oikea paikka – hieno hetki.
–