Torrolla tulee käytyä vuosittain, paitsi ainakin viime vuosi taisi jäädä väliin. Mitä siellä on? Suota, suota ja suota, joka suuntaan paitsi ylöspäin. Keskipäivän auringon aikaan aika haastava kuvauskohde. Hyvää on se, että se on aika tasainen, huonoa on, että polkuja on rajoitetusti, tosin hyvin merkittyjä. Edellisen kerran jälkeen tullut pitkospuupätkä, jolla voi ohittaa Torron kylän on kyllä hyvä juttu. Tätä ei ole ainakaan minun kännykän karttaan vielä päivitetty. Pitkospuut muuten paikoitellen huonohkossa kunnossa, mutta kuljettavia. Aika nopeasti nuo lahoavat kun alkuun pääsevät.

Yltäkylläisen yksitoikkoisen maiseman yllätykseksi Metsähallitus voisi palkata kesätöihin suolammista ilmestyviä suohirviöitä. En tiedä millaisia ne ovat, mutta varmaan jostain malli löytyisi. Ei vaiska, eikö olekin hienoa, että Suomessa näistä ei ole tehty “elämyspuistoja”. Elämykseksi riittää kuusi kilometriä pitkospuita ja kaksi kilometriä juuriin ja kiviin kompastelua.