Posts Tagged: taivas
Revontulitusta
Alkoi taas aika kun somea ja mitä lie sähköistä mediaa aletaan tulittaa revontulilla. Annanpa minäkin osani. Ovathan ne näkynä kieltämättä kiehtovia.
Kuva on otettu vessareissulla, pesemättömien, 70 vuotta vanhojen lasien läpi, Google Pixel 7a puhelimella, käsivaralta, yökuvausmoodissa. Taivaalla erottui heikosti jotain hehkua.
Jälkimmäinen kuva on se, mistä tuo ensimmäinen kuva on tehty. Lightroomin AI kohinanpoisto ei tue tätä tiedostomuotoa, niin sitä en päässyt kokeilemaan. Olen nähnyt hienoja aitoja, värikkäitä revontulia, mutta silti suhtaudun pienellä varauksella joihinkin ellen kaikkiin revontulikuviin periaatteella en usko ennen kuin itse näen.
Pienikin riittää
Paras isänpäivä tänä vuonna ikinä. Mikäs siinä katsellessa, auringon paistaessa, käkkärää koivua, suomaisemassa, vasten pilviharsoa.
Pilvistyvää
Ajatus oli jotain muuta, mutta tähän päädyin. Kuu toi mukavasti valoa pilvikasan takaa. Näissä taivas/pilvikuvissa on ihan sattumaa mitä niihin tulee. Kuka näkee susia, hirviöitä, kissanpentuja, kasvoja, autoja, mobiililaajakaistareitittimiä ja mitä hyvänsä – kuka mitäkin.
Maaseudun mutkateillä
Ei nuo polkupyörällä tunnu ihan samoilta kuin joskus moottoripyörällä tuntui. Nyt on ainakin aikaa ja mahdollisuus katsella maisemia. Polkupyörälläkin ajaessa pitää muistaa, että sekin menee sinne minne katsoo. Maisema on Salon kaupungin Kuusjoen kaupunginosasta.
Mammatus
Hieno pilvimuodostelma ukkosen jälkeen. Ikinä ennen ollut tuollaista nähnyt. (Sähköjohdot kuuluvat kaupunkimaisemaan.)
Aurinko paistaa ja lunta sattaa
Puolestani voisi täällä etelässä jo hiljalleen lopetella tuon lumen tulemisen kanssa. Tuskinpa enää kuukautta kauempaa kärvistellään.
Tuolla kaukana kilometrien päässä näkyy, että lunta tulee. Tässä lähellä auriko paistaa ja muutamia hiutaleita lentelee ilmassa. Menee hetki, taivas on muuttunut mustaksi ja enää kapea suikale on valaistu. Hieno tunnelma, hienoa valojen ja värien vaihtelua. Tällaisina päivinä voisi kauemminkin ihailla taivaan muuttumista. Hetken päästä jostain tulikin sitten runsaampi pilvi, siihen se tarkastelu olisi sitten jäänyt.
Pitkästä aikaa Painiolla
Tai ylipäätään missään, ainakaan kameran kanssa. Kelirikko on vaikuttanut kuvaamiseen, eipä kiinnosta pakkasilla lähteä kuvailemaan. Ei ole pakko palella. Tänään olisi voinut olla kopterillekin käyttöä, mutta on vielä lisenssi suorittamatta. Sitä paitsi kun on sukset, sauvat, kamera, reppu, hiki, kuuma, lasit huurussa, hanskat hikiset niin ei siinä enää kopteria tarvita. Arvostus niille monilahjakkuuksille, jotka jaksavat koko arsenaalia mukanaan raahata ja vielä käyttääkin. Minä olen säätämisen lopettanut.
Kuvassa taivat, Painiojärvi ja Holman saari, jonka minä opin tuntemaan nimellä Papinsaari. Miksiköhän senkin nimi piti muuttaa.
Ovathan kaikki jo muuten käyneet tutustumassa palveluun vanhatkartat.fi , sieltä tämäkin asia selviää.
Kalustopäivitys Xiaomi MI9 SE
Monipolvisten episodien jälkeen sain vihdoin käteeni uuden puhelimen. Haussa oli pieni, keskihintaluokkainen, jossa on hyvä kamera. Valintani oli Xiaomi Mi 9 Se. Kokkeillaan. Ihan yhtä hankala kuvata kuin muillakin kännyköillä, se ei ole ainakaan mihinkään muuttunut.
Molemmat kuvat sillä erittäin laajalla kulmalla – noin 2 mm. Ensimmäinen on helppo. Ei sen tuon tarkempi tarvitse ollakaan. Harmaa päivä, osa kohteista veden alla. Taivas on valottunut yllättävän hyvin. Pikkasen korjasin highlightteja. Toisessa kuvassa oli tutun oloista suhrua. Esimerkiksi noiden etualan näreiden neulaset. Ihan puuroa. Samanlaista kuin tulee kopterilla joissa olosuhteissa.
Lightroomissa kun vääntelee vipuja sinne ja tänne, niin kyllä näistä kuvia tulee. Netistä kun kattelee, niin kaikilla muilla käyttäjjillä tuntuu vaan aina olevan aurinko ON-asennossa.
Tästä lähtien mobiilikuvat ovat sitten tällä otettuja.
Niin kaunis on maa
Niinpä. Niin kaunis, niin ruma, niin paha. Yhtä aikaa. Riippuu taas siitä mistä katsoo.
Sarjasta hyvä ettei koko mettää kaadettu: Yksi unohtui
Huh, pelkäsin jo että kaikki kaadettaisiin. Hyvä, ettei.
