Voi sitä itselleen keksiä mitä vain arvonimiä. Netissä luki, että nyt on paras aika kuvata linnunrataa ja revontuliakin on luvassa. No minähän menin. Aika hyvä mielikuvitus pitää olla jos tuosta jomman kumman bongaa. En tuota vihreää hehkua revontuliksi allekirjoita, se ilmestyi kuvaan vasta jälkeenpäin ja voi olla mitä vaan muutakin hehkua.
OM-D E-M1 mkII tuntuu olevan parempi tähän hommaan kuin edellinen malli. Moottoritien vieressä ei ole tarpeeksi pimeää. Ei niin pimeää, että erottaisi linnunradan vyön ja niin valoisaa, että sivusta tuleva valo saa kaikki etulinssin töhryt esiin. Kuitenkin tarpeeksi pimeää siihen, ettei näe ilman apuvaloa mitä on tekemässä. Uuden kuulapään namiskat eivät ole vielä oikein hallussa. Sekä paljon muuta sähläystä. Värit ovat kyllä kauniit ja oli onneksi aika lämmin.
Teijon Sahajärven seudulta on vaikea löytää sellaista suuntaa, että saisi puhtaan taivaan. Läheiset kasvihuoneet tuottaa ihan järjettömän määrän valoa taivaalle. Toisessa suunnassa taas jossain vaiheessa alkaa loistaa laskettelukeskuksen valot. Oranssi taivaanranta on ruma, mutta tuollaiset yksittäiset valaistut yöpilvet ovat melko koristeellisia. Muissa kuvissa tuo kirkkain piste on Mars.
—
—
Melkein ikinä ollut nähnyt linnunrataa, saati yrittänyt siitä kuvaa ottaa. Aikaisemmin syksyllä olin käynyt katselemassa erästä peltoa, että tässä voisi olla hyvä tähtiä katsella. Valoisaan aikaan maisema näyttikin hyvältä. Pimeässä taas, yksittäisiä valopisteitä löytyi ja Perniössä oli päällä retuliinit katuvalot. Löysin kuitenkin linnunradan ja sain sitä kuvaankin. Myöhemmin jopa joutsenen tähtikuvion uskoin kuvasta tunnistaneeni. Välillä linnunrata tuntuu erotttuvan oikein selvästi ja välillä arvaillen. Kuvissakin sen näkyminen tuntuu vaihtelevan. Tähtiä katsellessa aika, paikka ja etäisyydet saavat uudet mittasuhteet.
Ellet löydä linnunrataa, niin #bongaaedesotava
—
Kuvaamaan mennessä on hyvä olla suunnitelma. Minulla oli. Kuvataan tähtiä, tähtitaivasta. Tammikuu on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen kylmä kuukausi. Ennuste kertoi, että säätyyppi olisi vaihtumassa. Vielä olisi mahdollisuus kirkkaan taivaan kuvaamiseen. Olosuhde oli otollinen – tyyni, pilvetön ja -20 astetta. Oli otollinen, kunnes tuli muita muuttujia. Taivaalla oli 80 prosenttisesti täysi kuu. Oli valoisampaa kuin hämäränä päivänä ja pohjoisella taivaalla näkyi revontulia.
Revontulet etelässä ovat niin harvinaista katseltavaa, että ei niille voi kääntää selkäänsä. Vaikka sormet ja varpaat palelevat ja sisältä on jo niin kylmä, että sattuu, silti haluan katsoa näytöksen loppuun. Näytökseen kuului jään pauke, ääni jota en vielä kuullut minkään soittimen esittävän. Välillä näytti ja tuntui että kylmä usva olisi kulkenut rannan poikki.
Autolle kuun valossa kävellessä mietin taas samaa kuin monesti ennenkin. Pienellä vaivalla voi saada ison elämyksen.
Sain ne tähdetkin kuvattua. Olivat pudonneet hangelle.
Vanha paikka uudet valot. Aluksi oli ajatus mennä matalammalle. Lampi on padottu ja piti mennä padon taakse, veden pinnan tasalle. Olin yksin liikkeellä, enkä saanut selvää paljonko purossa oli vettä. Päätin pysyä kuivilla. Parin tunnin odotus palkittiin ja reposet tulivat esille. Eivät niin runsaina kuin edellisenä iltana, mutta tuli edes jotain.
Mökkiläiset olivat lähteneet, ei mitään ääniä joitakin koiran haukkuja ja hanhen töräyttelyä lukuun ottamatta. Lämmintä päällä ja eväät mukana. Luonnon rauha menee syvälle.Taivaan suuruus ja ihmisen pienuus. Ne tulevat selväksi.
Salossa taidemuseo Veturitallissa oli hiljattain Leena Luostarisen näyttely. Tästä tulee mieleen näyttelyssäkin ollut Tunisian yöt. Tulee mieleen vaikka onkin ihan erilainen. Yö tässäkin on ja palmu rannalla. Juksun juksu.
Yritin laajempaakin kuvakulmaa, mutta puut alkoivat kaatua niin rumasti, ettei tullut kiva. Tätäkin on jo suoristettu vaikka tehollinen polttoväli on niinkin paljon kuin 24 mm vanhaan aikaan.
Niin minä kuin moni muukin etelän asukas ihmetteli jotain mitä ei ollut koskaan ennen nähnyt. Kantta myöten koko taivas vihreänä. Loimotus loppui noin 22:00, mutta hehku jäi. En tiedä onko tuo taivaanrannan punainen revontulia vai lähiön loistetta. Paljaalla silmällä sitä ei nähnyt.