Posts Tagged: suo
Suo mulle rauhaa tarjoaa
Aika runollista, sanajärjestyskin on virheellinen. Kukaan palvelumuotoilija ei ole varmaan vielä ymmärtäynt, että ei ihminen luonnossakaan tarvitse koko aika ja kaikkea. Mennä suon reunaan ja katsoa ainoaa tapahtumaa ja sekään ei tapahdu koko aikaa. Katsoa kun heinä heiluu tuulessa. Hypnoottista.
Jos Me Naiset tai joku muu Sanoman media julkaisisi testin “Oletko kissa- vai koiraihminen”, niin tekisin testiä niin kauan, että saisin vastaukseksi: “Onneksi olkoon, olet suoihminen”.
Omakuva
Naavaa puskee korvista, paikat kuluneita tai lahoja, harmaata on.
Akkujen hoitoa
Lataamassa omia ja purkamassa dronen akkuja. Ei näkynyt savannilla leijonia tai suomursuja, tällä kertaa. Karpalo on kukkinut hyvin, joitakin lakan raakileita. Sudenkorentoja sen verran, että taas tuli mieleen, että pitäiskö taas aloittaa niiden vaaniminen. Taas tulisi lisää raahattavaa.
Suon kummitus
Lumien ja jäiden sulaessa suosta nousee kummituksia. Höh, mulla ei ole niin pieniä lapsia, joille tätä voisi tarjota ja lapsenlapsi on niin pieni, ettei tiedä mikä kummitus on. Hukkaan meni tämäkin (hyvä) kuva.
Viimeiset jäät
Suo alkaa olla puhdas lumesta ja jäästä, ainakin pinnalta. Viimeiset märät paikat pidättelevät vielä hetken näitä jäälauttoja.
Suokävelyllä
Tunsin itseni niin kevyeksi kun sai kulkea aika huolettomasti vielä jäässä olevalla suolla. Vähän piti toki sovitella askeleita.
Kuinka voi ihminen tulla hyvälle tuulelle kun kävelee suolla. Tämä ei ollut kysymys, koska ei ollut kysymysmerkkiä. En silti tiedä.
Kävelyn lisäksi kokeilin uutta hankintaani TTARtisan 27mm 2.8 objektiivia. Saa arvata ja lähettää arvauksen vaikka postikortilla. Kumpi on TTArtisan 27 ja kumpi Fujinon 16 mm. Fuji aukolla 5.6 ja TT aukolla 6.4. Tarkkuudessa, tarkennusnopeudessa, tarkennuksessa ei suurempaa moitittavaa. Kyllä sen kanssa pärjää, mutta onhan tuo vinjetointi aika hurjaa. Toistossa ei ole vikaa, kuvan profiili on Fujin Classic Neg. Ehkäpä Bleach Bypass olisi ollut vielä sopivampi.
Kokeilen vielä myöhemmin muita aukkoja, yritän miettiä, mihin tätä voisi käyttää.
Koivikko
Jostain tuonne suon ja metsän rajalle on tullut koivikko. En tiedä onko levinnyt luontaisesti vai onko joku uskonut koivun tuossa viihtyvät. Ei yhtään suoraa puuta, jokainen, mikä mihinkin suuntaan väärällään. Kituliaita suokoivuja. Ei se mitään, minulle kelpaavat. Jokaisella pitäisi olla oma kotikoivikko, mistä otetaan merkit vuodenkiertoon. Ensimmäiset silmut, niiden puhkeaminen vaaleanvihreiksi lehdiksi, vihreän syventyminen kesän mittaan, syksyn keltainen ja lehtien putoaminen. Tästä tulee minulle sellainen kalenteri. En varsinaisesti odota mitään klorofyllipurkausta, mutta toivottavasti niistä joku on vielä elossa.
Suolla
Lunta ei ole suon ja metsän reunoilla, jos sielläkään. Isommat lammikot ovat jäätyneet, kestävät kävellä, mutta tosi liukkaita. Jotkut mättää kantavat, jotkut eivät, ojien kanssa pitää tarkkana. Vettä on tullut aika paljon ja virtausta riittää.
Valkotasapainon kanssa on säätämistä. Tuolta siellä muistaakseni näytti.
Iltasuolla
Alkaa suo-otsikot käydä vähiin, suosittu aihe minulla. Ihminen on onnellisimmillaan suolla tai suon laidalla. Tämän totesi jo kauan sitten Lucius Annaeus Seneca teoksessaan De vita beata – Onnellisesta elämästä.
Olla luonnon rauhassa auringon laskiessa, syksy alkaa tuntua säässä, ensimmäiset hirvikärpäset, hanhien tööttäykset, kurkihässäkkä kröhisee, puolukat, juolukat, mustikat maistuvat. Vois sanoa, että la dolce vita.
