Posts Tagged: sunset
Aina vaan noita auringonlaskuja
Ei ollut tarkoitus. Piti vain mennä tiedustelemaan mikä on tilanne pimeysrintamalla. Olihan hieno punainen, vähän pienensin saturaatiota, kun ei kukaan kuitenkaan uskoisi.
Hirvikärpästen välttely Halikonlahdella onnistui, mutta hyttysiä siellä on. Ei kuitenkaan sellaista ininää, ettei voisi keskittyä äänimaailmaan muuten. Karmeita haikaroiden rääkäisyjä, pöllöjen huhuilua, hanhien kaakatusta, kurkien töräyttelyä ja joku peurakin ryntäili ruovikossa.
Yllätysvieraat
Mitenhän laittaisi ihmispari suupielensä jos pihaan pölähtäisi yhtäkkiä kolme bussillista äänekkäitä ohikulkijoita? Varmaan vähän joka asentoon. Voisihan se vähän kurjilta tuntua. Näille kurjille niin kävi – no eivät tietenkään bussilla tulleet. Kurjille, mutta ei ehkä onnettomille. Vakikurkipari oli vakipaikallaan iltasammakoita keihästelemässä kun ensin etäisesti taivaanrannasta ja sitten läheisesti metsän takaa alkoi kuulua lajitovereiden mölyä. Siihenhän ne laskeutuivat, samalle lahdelle.
Laskupaikan haku ei kauaa kestänyt. Vähintään 150 lintua asettui ruovikon reunaan. Möykkä hiljeni hiljalleen, muutamia töräyksiä harvakseltaan. Hiljaisuutta kestää jonkin aikaa. Sitten koko parvi nousee ilmaan. Sekavaa lentelyä lahden yläpuolella. Osa parvesta lähtee tuonne ja osa tänne. Vakipari saa sekoilusta tarpeeksi ja lentää vähän sivummalle. Tuntuu, että johtajuus on vielä hukassa, eikä tiedetä minne lähdettäisiin. Siinä ne pyörivät ja jonnekin lähtivät, en seurannut loppuun asti. Eivät kauas, koska äänet kuuluivat vielä. Spektaakkeli päättyi. Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää, paitsi ehkä ööö suosirri.
—
—
—
—
Idästä länteen
Matka alkaa muodikkaasti selfiellä häsmänkäkkeli #tästätuleepitkäristeily
Ensin itään Helsinkiin ja sitten kohti Tukholmaa. Jotenkin typerää matkustaa ensin Helsinkiin ja huomata noin kuuden tunnin matkustamisen jälkeen, että on edelleen samalla pituuspiirillä kuin lähtiessä. Eihän se pohjois-etelä suunnassa haittaisi.
Päivä päättyy kannella, odottaen olisiko tänään tarjolla taivasta JW Turnerin paletista. Toisella puolella nousi kuu ja toisella laski aurinko. Aurinko oli suositumpi. Mikäli joskus kävisi niin, että joku heittäisi ison kapulan rattaisiin ja maapallo lakkaisi pyörimästä, niin uskon, että ihmisiä jäisi tuijottamaan auringonlaskua kuvaannollisesti loputtomiin.
—
—
—
Päivän viimeiset säteet
Väri-iloittelu jatkui auringonlaskuun asti. Kannatti lähteä.
Punainen ilta
Viimeiset punastelut ennen auringon laskua.
Taustaääniksi kurkien ja hanhien ääntelyä. Syksy alkaa tuntua melkein hyvältä.
Onko kaikki pakko kuvata
Instagramissa on noin 85.000.000 kuvaa hashtagilla #sunset. Jos nämä olisivat kaikki eri auringonlaskuista niin kuvia olis noin 230.000 vuodelta. Tähän päälle kansalliset versiot. Kyllä silti vielä yksi auringonlasku mahtuu. Eipä tuota ole viime päivinä päässyt paljon ihastelemaan.
Päivän värikartta
Pitkästä aikaa pääsi ulkoilemaan kameran kanssa. Ilman sadetta ja valoon. En taas ymmärtänytkään kuinka lyhyt päivä onkaan. Aamun kaupunkiaskareiden jälkeen pääsi noin klo 14:00 jälkeen kuvauspaikalle. Ei kauaa mennyt kun valo muuttui keltaisesta, punaiseksi, siniseksi ja mustaksi. No musta tuosta puuttuu, mutta sen voi kuvitella laittamalla silmät kiinni.
Täältä tullaan Tukholma
Muutama päivä vapaata. Täältä tullaan Tukholma. Maisemasta ja väreistä tuli mieleen J M W Turner mieleen. Turner tuskin olisi laittanut horisonttia keskelle kuvaa ja etualaa noin tyhjäksi. Paitsi, koska kannella oli aika kylmä ja vetoinen ilmapiiri niin saattaa olla että olisi jäänyt Turnerilta maalaaminen kesken. Oli miten oli – täältä tullaan – vaikka tässä vaiheessa Maarianhamina onkin seuraava pysähdys – mutta tullaan kuitenkin.
Aurinko laski Sahajärvellä
Ei niin värikkäästi kuin muutama ilta aikaisemmin. Nyt kun on kirkkaita iltoja on melkein pakko lähteä ulos katselemaan taivasta ja tähtiä.
