Posts Tagged: salo
Taivaan pala
Pala, ei palo. Haaveillut siitä, että asuisi korkeammalla. Paikassa mistä näkisi kokonaisen taivaan, eikä vain näitä paloja. Ei voi mitään, kun pituus ei riitä ja montussa asutaan.
Salo, Vuohensaari
Päivänä eräänä lämpimänä lähdin reippailemaan polkupyörällä. Sivulaukku täyteen kalustoa ja toivoa, että vielä minä joku päivä otan valokuvan.
Otin. Itku pitkästä ilosta. Eikös vaan alkanut sataa kun pääsin puoleen väliin reittiä. Turha sitä on suojaan mennä kun on jo märkä. Ainakin seitsemän kilometriä kastuin. Lämmin päivä kuitenkin ajankohtaan nähden.
Superkuun jälkeen
En päässyt superkuuta kuvaamaan, mutta tuskin se kovin kauas oli yhden päivän aikana karannut. Tämä on day after supermoon. Pääsi vähän aikaisemmin sisälle kun nosti dronen 95 metriin.
Se on todettava, että Air2s:llä pitää astua jokunen kymmenen tuhatta askelta lähemmäksi jos haluaa kuukuvan. Maisemaa tuppaa tulemaan mukaan 22 millin laajiksella.
Kuva on Salosta. Vasemmalla Tupurin masto, siitä oikealla Korvenmäen jätteenkäsittelylaitos ja äärimmäisenä oikealla on kuu. Kuvaa Näytöltä tiiratessa, yllätyin, etten löytänyt tuolta horisontinleveydeltä kuin kaksi mastoa. Sellaisia hain, joissa oli valot päällä.
Ennen sadetta
Hieman liioittelua. Ennen muutaman tipan sadekuuroa. Hienosti värittyi maisema siniseksi, sininen harso, sininen hetki. Vain kunnon taivasvalot jäivät puuttumaan.
(En näillä Fujeilla ole montaa kuvaa ottanut, mutta on tämä jotenkin helpompaa kiun Olylla. Kuva suoraan kamerasta on paljon valmiimpi. Tykkään.)
Ikävä temppu
Minusta on huono tapa jättää vaatteita ja varusteita vesistön ääreen ja häipyä paikalta. Ei tässä mitään stramaattista tapahtunut. Joku Avantorallin osallistuja taisi poistua normaaliprotokollalla kohti seuraavaa avantoa. Lähti matkaan paljain jaloin eli paljalvo, niin kuin salolaise sanova.
Kevättä kohti, ei väliä millaisilla askelilla
Aah, varjoja. Aurinko paistaa. Ääh, silti tuulee ja poski alkaa jäykistyä.
Aikamme arkkitehtuuria. Nuo varjot voisi kiinnittää tuohon vaikka pysyvästi. Tehä semmonen murraali.
Veturitalli Chen Jiagang
Kuukausien jälkeen pääsi taas katsomaan muiden kuvia. Kiinalaista valokuvaa ei Suomessa ilmeisesti aikaisemmin juurikaan ole ollut esillä. Kannattaa siis mennä ennakkoluulojen kanssa tutustumaan ja katsoa mitä tapahtuu.
Mielenkiintoisia tekniikan, sisällön ja sanoman tasolla. Ison koon filmille, vedokset valtavia, vaikuttava terävyysalue ja syvyysvaikutelma. Haluaisi porautua vielä syvemmälle kuvaan. En muista kokeneeni näin kolmiulotteista vaikutelmaa aikasemmin. Kuvat luokitellaan nykyvalokuvan genreen, mutta siitä ei kannata säikähtää – nämä ovat ihan ymmärrettävästi katseltavia. Aitoja maisema- ja miljöökuvia, jotka on lavastettu. Koristeltu naishenkilöillä ja työmiehillä. Sulavasti nuo ihmiset kuvaan sijoittuvat.
Kuvat ovat isoja – suorastaan valtaviakin joukossa. Veturitallin tila sopii näihin mainiosti. Vaikka ne ovat isoja, niin kannattaa ottaa ne lukulasitkin mukaan. Yksityiskohtien määrä on niin valtava.
Mukana on myös ympäristöteemaisia kuvia esim kaivoksista, metallitehtaista ja patotyömaista. Aiheet esitellään sellaisenaan, eivätkä Kiinan matkailumainoksina tai valtion saavutuksina. Kaikista kuvista en osaa hahmottaa mittakaavaa, miten pieneltä kaivinkone näyttääkään.
Mikäli ympäristökuvista jää paha mieli, niin viimeisen pilttuun Ihanat näkymät kuvien myötä se unohtuu. Hienosti sijoitettu.
Suositukseni on, että ehdottomasti kannatti käydä.
Kulttuurivuosi 2024
En ole kohta neljään kuukauteen käynyt yhdessäkään näyttelyssä. Lokakuusta asti vältellyt koronaa, influenssaa ja muita kiertolaisia, jotta operaatiot ja hoidot menisivät keskeytyksettä loppuun. Museokortti alkaa käytön puutteesta jo kellastua. Tällä näyttelyllä ajattelin aloittaa – ellen sitten sairastu flunssaan kun aloitan työt. Toivottavasti esillä on muutakin kuin lumista metsää.
Wiurilanlahti
Vaikka nuo ruskeat läikät eivät niin kauniita olekaan puhtaan valkean hangen keskellä (reunassa), niin tuovat ne etualalle jotain katseltavaa.
Ulkoilutan itseäni
Päivänä eräänä otin kameran mukaan ulkoilutuokioon. Jälkeenpäin tuli tunne, että voisihan tätä tehdä ehkä useamminkin sitten kun… jne… Aikaisemmin päivällä olin katsellut intternetistä jotain Fujifanboysien lenssitestejä ja matkakertomuksia. Miten niissä onkin aina niin värikästä ja aurinkoista. Alkoi melkein käydä kateeksi. Tämän hetken maisemia kun katsoo, niin eipä ole paljon Fujin vilmiresepteille käyttöä. Paitsi jos auringonlaskua ei lasketa, jos se näkyy niin on varmaan niin kylmä, etten kuitenkaan mene ulos.
Vuosi on vääjättömästi päättymässä ja kuvaamisesta saisi kyllä ihan kivan harrastuksen vaikka ensi vuodelle. Pitää laittaa harkintaan.
