Sahajärven pato edelleen kunnostuksessa. Jatkuu varmaan pitkään, koska en ole vielä nähnyt kenenkään vielä tekevän siellä mitään. Hus hus, pysykää poissa.
Tuohon viimeiseen kuvaan mennäkseni. Nuo pähkinäpensaat, taittuvine oksineen ja kivoine lehtineen – ovat kivoja. Tuosskin näin kuvauksellisen tunnelin, ihan selvästi. No ei taaskaan visio toteutunut. Risukasojen ja kaiken maailman puskien kuvaaminen on sitten niin ärsyttävää ja vaikeaa. Ensin pitäisi ottaa vesuri ja sitten kuva. Hetkinen, mistäs tuo diagonaaliranka tuohon on tullut, ei ollut vielä äsken.
Ainainen valitus harmaasta. Itse asiassa jos miettii, niin ei kesällä montaa väriä enempää ole. Riippuu tietenkin väriopista ja värikartan laajuudesta. Hienoja ruskeita, vihreitä ja punaisia löytyy ympäri vuoden. Lopetan harmausvalituksen ja alan ihastella miten eri harmaan sävyt sulautuvat niin saumattomasti toisiinsa.
Jäi syksyllä muutama neliö karpaloita poimimatta. Oli oikein punainen matto, mutta en kehdannut ottaa kun olivat vielä raakoja. Kävinpä katsomassa olivatko jollekin kelvanneet – eivät olleet. Paluumatkalla poikkesin Sahajärvellä katsomassa, olisiko koskikaroja. Ei ollut, mutta koski oli. Mukavasti oli pitkästä aikaa vettä purossa.
Pitkästä aikaa Teijolla Sahajärvellä tai pitkästä aikaa jotain muuta kuin merikuvia. Teijolla on tullut käytyä paljonkin ja kuvia tullut kohtalaisesti otettua. Kuitenkin, vuosi vuodelta, alkaa kuormitus näkyä. Roskia, siimoja, kuluneita polkuja, nuotionpohjia, ihmisiä… Mieluummin ajan 15 minuuttia kauemmin ja pääsen omaan metsään. Sen jälkeen kun keräsin 70 tölkkiä kallioilta alko ottaa vähän enemmän päähän. Onhan se kiva, että päästetään ihmisiä luontoon, mutta vois siellä nyt sentään käyttäytyä.
—
—
—
—