Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää Rooman kaupunkia noista juottopisteistä. Loppumaton lähde pulputtaa kulkevaisten iloksi puhdasta ja raikasta vettä, joka oikeasti on myös hyvän makuista. Siis kiitos.

Miten seuraavaan kohteeseen päädyimme, en osaa sanoa. Jostain torin kautta, kirkon ohi mentiin ja käveltiin joen rantaa kengät puhki.

Haluan mielelläni uusissa kaupungeissa nähdä hautausmaita ja kissoja. Mieluummin molempia samassa paikassa. Tällainen paikka piti olla protestanttinen hautausmaa. Sinne haudataan itsemurhaajat, ei-katoliset, hullut ja humalaiset. Kuuluisin pyhiinvaelluskohde taitaa olla runoilija Keatsin hauta. Ei havaittavissa samanlaista hurmosta kuin Jim Morrisonin haudalla Pariisissa. Sitten täällä on joku ihme pyramidi ja hienoja muistomerkkejä. Täällä kävi sitten niin, että kamera putosi maahan ja siitä tuli Romulus. Päästin ruman sanan ja lähdin kännykän kanssa Pietarinkirkkoon. Sen pituinen se.

Processed with VSCOcam with p7 preset

Processed with VSCOcam with m4 preset

Processed with VSCOcam with x4 preset

Alkoi helteen takia jo olla pää punaisena ja kroppa kuumana, paras hakeutua sisätiloihin. Aivan sattumalta näin kadullla mainoksen David LaChappellen näyttelystä. Mennään sinne. Paikka on Palazzo delle Esposizioni. Olen pitänyt taiteilijaa jotenkin muovisena ja teennäisenä ja sen takia jätin taannoin käymättä esim Fotografiskan näyttelyssä. Jotain oli tapahtunut. Olin ollut väärässä. Nämä oli ihan huippuja. Surrealistisia, hienoja tarinoita ja niiden kerrontaa. Mukana oli paljon myös uusia töitä. Kuvaaminen oli kielletty, mutta ehdin kuitenkin tuon porraskuvan kännykällä napsaista. Teos on Rape of Africa, mallina Naomi Campbell.

Kuin jatkumona näille tarinoille seuraava kohde oli Palazzo Barberini Nazionale d’arte Antica. Raffaellon La Fornarina kaunis kuin mikä. Judithin ilme kun hän leikkaa Holoferneksen pään irti ja monia vastaavia lähes absurdeja kuvaelmia. Upeat kattomaalaukset, kuten Pietro La Cortona The Triumph of Divine Providence. Huoneen nurkissa olevat kuvat veistoksista olivat kuin aitoja. Oikea veistos on Domenico Pieratti – Latona e i figli.

Loput kuvat ovat jostainpäin Roomaa.

Processed with VSCOcam

Alkaa jo jutut toistaa itseään. Mentiin sinne ja oltiin siellä ja sitten jatkettiin tonne. Tänään mennään Colosseumille ja Forum Romanumille. Meillä oli vinkki, että kannattaa ensin mennä Forumiin ja ostaa sieltä lippu myös Colosseumille. Pääsee vähemmällä jonottamisella. Forum Romanumin kuvatuin yksittäinen kohde oli varmaan tuo lokki, Larus argentatus romanus. Sillä on varmaan jo omat Facebook sivutkin. Colosseum oli iso talo ja sillä oli tosi iso piha. Lämpötilan ollessa lähes 30 astetta, ei ihan jokaiseen kivipaateen jaksa kiinnittää huomiota.

Matka jatkui kaupungille. Kirkkoon, jonka katossa on hämäävä maalaus, ainakin opaskirjojen mukaan. Päästiin melkein häihin eli seuraamaan vihkitoimitusta. Tietenkin tollo valokuvaajaturisti ottaa kuvia tuntemattomien ihmisten hääseremonioista. On ainakin jonkun häistä muisto.

Loppupäivä oli perinteistä kaupunkihaahuilua. Olipa mukava nähdä, että Italia on noin lähellä EU:ta. Lippukin on jo melkein yhteinen. Ihan turhaan täällä Suomessa valitetaan, että ei ne Etelä-Euroopan maat kuitenkaan noudata EU:n sitä tai tätä direktiiviä.

Tänään oltiin kaupungilla. Nähtiin pari paikallista yrittäjää. Pantheonissa poikettiin. Pariisin Pantheon oli jotenkin siistimpi, paremmin säilynyt, ainakin ulkoa. Sitten taas hortoiltiin jossain eksyksissä. Päivä päätettiin Florence Henri näyttelyyn paikassa Diocletianuksen kylpylä eli Terme di Diocleziano (Rome’s central Baths of Diocletian) jonkinlainen vanha kylpylä, josta gootti-vihulaiset katkaisivat veden. Näyttely oli varsin vaatimaton ja jälkeenpäin löysinkin, että kuvat olivat hänen Rooman kaudeltaan.Täällä sain selville myös, että muumeillakin on yhteys Roomaan. Paikkana toki varsin hieno. Hienosti kunnostettu maltilla sisustettu. Ei montaa euroa maksa täälläkään poiketa jos reitille osuu.