Toinen tai ties mones trendaava aihe tähän aikaan vuodesta on auringonkukkakuvat. Tämä on omalta pihalta.
Kuvassa on harvinaista se, että se on Polaroid-kuvaksi harvinaisen onnistunut. En tee näille muuta käsittelyä kuin rajauksen. Skannaan Epson ET-2650 monitoimihärvelin skannerilla JPG-muotoon ja se siitä. Skannaa värit oikeinkin sellaisina kuin ne alkuperäisessä kuvassa ovat.
(Trendaavia on sienisaaliskuvia ei tule – lupaan sen – ehkä.)
Olen kuullut, että jotkut leikkaavat kuunliljoista kukkavarret pois, koska kukat eivät ole niin nättejä. Minä jätän mm siksi, että on kiva seurata kun isot kimalaiset kömpivät kukan sisälle, nuolaisevat kerran, peruuttavat ja lentävät seuraavaan kukkaan. Pitäisivät peruuttaessa vielä sellaista piip, piip ääntä, niin olisi vielä mukavampaa.
Kuvassa kimalainen on valitettavasti just kukan sisällä, niin ei näy. Polaroid on vähän hidas hyönteiskuvauksiin.
Kylmän kevään vuoksi kasvuun lähtö viivästyi, sitten tuli kuivuus ja kuumuus. Lukumäärä täsmäsi siihen, mitä maahan laitettiin, pieniksi jäivät, mutta nättejä ovat.
Syksyllä taas uudet kynnet maahan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Hyllystä löytyy pari SX-70:stä niin oli aika pyyhkäistä niistä pölyjä pois – pitkästä aikaa. Ensimmäinen filmi oli mennyt vanhaksi viisi vuotta sitten, se ei todellakaan toiminut. Seuraavakin oli vanhaa ja pelitti miten kuten silloin tällöin. Kolmas oli kuranttia.
Pihaa dokumentoin kun en muuta keksinyt ja reviiri on nykyisin aika suppea. Usein tulee mieleen tsekkiläinen Josef Sudek – kannattaa tutustua. Oli invalidi ja loppuaikoina poistunut mihinkään.
Ei tämä Polaroid-kuvaaminen oli eläkeläisten harrastus. Laaki on 2,50 € ja lopputulos mitä sattuu tulemaan. En tosin ole vielä eläkkeellä, joten antaa palaa.
Vielä tämä. Impossible ja SX-70. En nyt muista onko tämä Gen 1 vai Gen 2 filmiä. Jotain näiden kanssa tilatessa sekoilin.
Impossible Project palautti korjattavana olleen SX-70:n. Kyselin Suomesta korjaajia, mutta ei löytynyt ja lähetin sen Hollantiin. Suljin, joitakin rattaita ja uudet nahat. Vanhassa oli hieno paksu patinoitunut nahka, samanlaista ei saanut. Siinä oli tosin sellainen ominaisuus, että se haisi ihan järkyttävälle. Kamera joka on mahdollisesti ollut ainakin 20 vuotta jonkun muuttolaatikossa varastossa ja todentuoksuisesti sitä on yritetty puhdistaa jollain puhdistusaineella. Hirveä lemu. Enää ei haise vainajalle vaan tuoksuu lähinnä uudelle autolle (vinyylille). Nyt voin pitää Original Silver Model 1:n hyllyssä pyhäkamerana ja tehdä tästä käyttökameran. Näiden pito vaan on niin kallista, että käytetään vain parhaisiin hetkiin ja kalleimpiin kohteisiin. Ei tällaisten pelastaminen mikään kulttuuriteko ole, mutta pelastin nyt kuitenkin.
Aikamoista lottoa on tämä Impossiblen värifilmi. Värit on kivat, vaikka ei siellä nyt ihan tuollaista ollutkaan.
Jos auringonkukasta on pakko pönö ottaa, niin otetaan kunnon kalustolla. Muutama ruutu on vielä jäljellä tätä filmiä. Pitää käyttää pois ennen kuin tulee pimeä ja kylmä. Polaroid-kuvaajan epäkeli.
Nina Weibull taitaa olla lajike. Kuvan perusteella voi olla mikä tahansa muukin punainen. Kaunista jälkeä tekee Impossible ja SX-70.
Eväsretkellä kun oltiin, niin mukana oli tietenkin eväsretkikamera SX-70. Tällä kertaa onnistui kaksi kuvaa kahdesta, joka on aika hyvä saavutus. Kamerassa on paikalla Impossible:n sammakonkieli ja sekin onnistui nappaamaan molemmat kuvat. Laitoin uuden filmikasetin kameraan ja sen mustan läpyskän ulostus ei jostain syystä onnistunut. Tämän vuoksi hävikiksi kirjattiin yksi menetetty ruutu. SX-70 on hyvin monimutkainen kamera ja sen kaikkien vipujen ja rattaiden pitää olla synkronissa, jotta kuva tulee ulos asti.
Mukana oli tietenkin myös kännykkä ja sen kuva on käynyt VSCOcam:n kautta.