Posts Tagged: metsä
Lähimetsä
Kuvaaminen on jäänyt vähiin. Kunto vaihtelee, näkö huono, tekemistä riittänyt pihallakin ja jonkinlainen laiskuus ja inspiraation puute vaivaa.
Asunut tällä alueella jo 40 vuotta eikä ole vielä tullut tämä metsä tutuksi. Kuntoilun merkeissä hikipäässä liikkunut juosten, kävellen, pyöräillen ja hiihtäen. Matkaa metsän reunaan olisi vain kilometri. Tästä pitäisi yrittää tehdä jonkinlaista kotimetsää.
Maaseudun mutkateillä
Vitsi, vitsi. Luulin, että tämäkin metsätie on uuden ajan juttuja. Yllätyin, että jo vuoden 1877 kartassa oli merkitty pitkä pätkä tätä suoraa. Jostain kun löytäisi ilmakuvat, joista näkisi, miten ja milloin ympäristö on muuttunut. Ilmakuvia ei tosin tainnut olla vielä 1877?
Vuohensaari, Salo
Kun metsään haluat mennä pientä metsää halkovaa polkua kulkemaan, niin mene ihmeessä. Henkilökohtainen avustajani kiikutti minut metsän reunaan ja näytti suunnan. Osasin poiskin, muuten ei olisi tätäkään kuvaa nettiin ladattu.
Vanhojen puiden ystävien kannattaa täällä poiketa.
Marrasmetsä
Täällä on aina marraskuu. Kuivia lehtiä, lahoja puita vuoden ympäri, aina yhtä pimeää. Yksi töyhtötiainen antoi merkkejä olemassaolostaan. Hieno paikka.
Väkisin otettu
Kovin vaikea on saada juonesta kiinni kun tulee niin harvakseltaan kuvattua. On taas se vaihe, että kuvaisiko kivaa, rumaa vai ei mitään. Koivikko on aika varma aihe, ympäri vuoden.
Pientä polttoa, ennallistamista
Teijolla tehtiin toukokuussa 2023 pienen alueen ennallistamista polttamalla. Ei mitään täystuhopolttoa, vähän kärvennettiin. Yllättävää, kuinka paljon mustasta metsästä löytyy värejä. Hienoja ruskeita ja vihreitä. Pitää seurata, miltä ensi vuonna näyttää. Yllättävää, jonka huomasin vasta seuraavana päivänä – ei tuoksunut palaneelle.
Paksuja puita
Puiden haku metsästä on edennyt. Koivun ja männyn sarjaa johtavat koivu ja mänty. Koivu on 143 ja mänty 180 senttiä. Aika vaatimattomia lukemia, arvelisin.
Johtomänty on tuo takimmainen oikealla. Etualan mänty on mukana komeamman kaarnan ansiosta.
Metsän tila
Luin hiljattain saamaani Pohjoistuulen metsä (Kovalainen, Seppo) ja pääsin kerralla melkein loppuun. Teijon kansallispuiston natura-alueilla on luonnonmetsää 0,4 neliökilometriä. Koska harpoin noin 300 sivua jäi selvittämättä mitä luonnonmetsä tarkoittaa. Tällä tiedolla en tunnista vaikka tulisi vastaan. Minulle tulee mielleyhtymä vanhoihin puihin. Vanha puuhan on aina iso tai paksu. Lähdinkin etsimään paksua puuta. Ensimmäisenä tarjoan tätä kuusta. Ympärysmitta noin 120 sentin korkeudella noin 202 senttiä. Katsotaan mitä seuraavaksi.
Säännöt ovat sellaiset, että puun pitää olla kansallispuiston aluella, ei puistopuia ja sen pitää olla elävä. Paksuus mitataan noin 120 sentin korkeudelta.
Paikkana tuo on yllättävä. Paikoin märkää, vaikeahkokulkuista, pimeää. Silti jotenkin miellyttävä, jännittävä.
Hei, 0,4 neliökm, kansallispuisto.
Metsän varjo
Tästä kuvasta tykkään. Vähän joutuu miettimään mitä siinä. Paitsi, että spoilasin sen tuolla otsikolla.
Pysähdy miettimään
Tänään (oikeastaan eilen) huomasin taas, että ei se takaa hyviä kuvia vaikka olisitkin kolme tuntia lempimaisemassasi. Pitäisi mennä pitkäkseen ja pohtia. Pitäisi, siinäpä se. Ainakin vähän rauhallisemmin, malttaa katsoa sitä etsintä tai ruutua. Eikä sellaista ihme räpsimistä. Pitäiskö ottaa taas jalusta käyttöön. Vai räpsiskö ja ottaisi ulkoilun kannalta. Isi, isi – en osaa päättää.
