Posts Tagged: mavic
Taivashaikailuja
Ihminen on luotu haaveilemaan lentämisestä, uskoisin. Lempipaikalla olen, kopteri 57 metriä korkeammalla. Ollaan taas siinä kohtaa vuotta, että hirviökärpäset ovat kuoriutuneet ja väijyvät puiden oksilla. Voisikin hönkiä 57 metrin korkeudessa ja kerätä sieniä ja puolukoita 57 metriä pitkillä käsillä. Eilenkin pelkkä, vain 20 kärpäsen nyppinen vaatteista ja hiuksista aiheutti epämiellyttävän psykologisen reaktion. Puremia en vielä saanut.
Paikka tosin houkuttelisi, jos vielä yhden auringonlaskukuvan kävisi ottamassa.
Varjo entisestään
Kuin varjo entisestään on tämä vanha metsä. Varjo kuitenkin on eli on sentään joku puu jätetty. Vaikka nämä ovat pieniä palstoja, niin ovat ne karun näköisiä.
Mahdoton tehtävä
Kaikki alkoi jo kauan sitten. Saloon alettiin rakentaa uutta jätevoimalaa. Lenkkipolun varrella, eräänä päivänä huomasin, että metsän takana pilkotti nosturi. Sitten nousi savupiippu. Halusin kuvan, missä on etualan hakkuuaukio ja metsän takaa nousee jätevoimalan piippu. Eikä kun toteuttamaan. No eihän se onnistunut ei sellaista polttoväliä ollutkaan. Kun menin lähemmäs, menin samalla alemmas ja piippu hävisi näkyvistä. Olisi siis pitänyt mennä samalla korkeammalla. Onhan mulla drooni. Ne sen polttoväli taas on niin laaja, että pitäisi lentää laitoksen viereen. Visio ei siis toiminut. Jätetään tähän. (Paitsi DJI:lla on sekin versio, missä on pidempi putki, hmmm… Älkää hullua yllyttäkö.)
Suon päällä
Kaivoin pitkästä aikaa kopterin ja menin suolle. Vähän aikaa räpellettyä, muistin miten se laitetaan päälle.
Myöhemmin muistin, miten kuvia otetaan – kai. Kuvat olivat aluksia ihan plattuja. Aivan kuin jonkun likaisen suodattimen läpi kuvattuja. Aikansa kun niitä räpläsin, niin niistä tuli tällaisia. Jälkimmäinen voisi olla jostain meren tai järven pohjasta tai makrokuva kivestä. Hyvä niin, hyvä, ettei aukene kerralla.
Ihmettelemään jäin muuten tuota muotoa. Ovatkohan nuo jotain ojituksen jälkiä vai onko siellä aina ollut tuollainen mätäsrivi? Oja tuolla takana menee, mutta kartasta en osannut sijoittaa sitä oikeaan paikkaan. En tiedä, mutta mielenkiintoiselta näyttää. Suolla kävellessä tuota ei erota. Kyllä, todella mielenkiintoista. Pitää käydä uudelleen.
Olisin ottanut toisenkin akullisen kuvia, mutta alkoi ohjain piipittää. Siis voi helvetti, että menee hermo näiden vehkeiden kanssa. Eikö ne vain voisi toimia minulla ja hajota niillä, joilla on aikaa ja hermoja niiden kanssa näprätä.
Ei hyvä heilu
Yleensä tuollainen ajoura metsässä, joka päättyy ympärään ei tarkoita pyörätietä tai uutta lenkkipolkua. Todennäköisesti tarkoitus on tehdä uusia korvasienikasvustoja kaupunkilaisten käyttöön. Eikö tuollakaan sitten vielä hakkuut riitä. Perun negatiivisen asenteeni jos olen väärässä.
Niin kaunis on maa
Niinpä. Niin kaunis, niin ruma, niin paha. Yhtä aikaa. Riippuu taas siitä mistä katsoo.
Asiat ovat niin kuin ne näkee
Lempimaisemissa taas käppäilin ja ihastelin tuota ihanan makean vihreää koivikkoa. Tuossahan on kohta metsä. Ajattelin, että ehdin vielä nähdä ne aika isoina – jos hyvin menee. Hyvältähän se näytti 165 sentin korkeudelta. Mennäänpä korkeammalle 10, 30, 60, 115 metriä. Ei enää niin vihreää. Eikä tule vielä aikoihin olemaankaan.
Vertailtavaksi yläreunassa oleva männikkö, jossa on jo isoja puita. Sen edessä noin 3 – 5 metrisiä kuusia. Viimeisen kuvan oikeassa yläkulmassa tänä keväänä kaadettu palsta.
Kehätien kaari
Metsässä ei ole ruutukaavaa eikä tien suunnittelijalla suorakulmaa. Hyvä, ettei tietä yritetä väkisin sieltä, mistä sen ei ole hyvä mennä.
Tässä kopterikuvassa oikeassa yläkulmassa on jotain kummallista. Ei mitään käsitystä, mistä ilmiöstä tuossa on kyse.
Metsänhoidollisia toimenpiteitä
Ikäväkseni huomaan, että olen alkanut kyynistyä. Tällaisia näkyjä kohdatessani, mieleen tulee vain Ritva Kovalaisen – Sanni Sepon kirjan nimi – metsänhoidollisia toimenpiteitä.
Jotain toivoa on. Olisin voinut vain todeta, että olipa taas hankalaa kuvaaminen. Yhtäkkiä kopteri piti päivittää, ohjaimen kaasuvipu ei ollut muka keskellä, ohjain piippaili, aurinko paistoi silmiin ja kännykästä ei taaskaan nähnyt kunnolla mitä on kuvaamassa.
Onhan sekin toivoa, että onhan tuossa sentään käynnissä uuden metsän pohjatyöt. Jos hyvin menee, niin siinä on parin vuoden päästä jo 30 senttiä korkea metsikkö.
Kevät etenee pienellä järvellä 5
Viikkoa myöhemmin jäät ovat melkein lähteneet. Aivan kuin linnut olisivat jo odottaneet rannoilla, koska paikkoja olivat jo varailemassa kalalokit, rantasipi, kaksi kuikkaparia ja kanadanhanhi – joutsenet ovat vielä jossain muualla.
Jännästi tuo vesi on noin mustaa kun ylhäältä katsoo.
