Ihmettelin tähän aluksi, että mitähän tuo mänttä tarkoittaa. Selvishän se kun googletteli. Mäntsän Tuomas on ollut liikkeellä.

Laitan Mäntän tähän samaan, vaikka kronologisesti päivä ehtikin vaihtua Gustavissa käynnin jälkeen. Kohteena olivat Mäntän kuvataideviikot, Gösta ja Gustaf.

Kuvataideviikoilla en ole ennen ollut, enkä vanno, että tulen enää menemäänkään. Ei vaan oikein tuo nykytaide sellaisena kuin se tuolla oli oikein nappaa. Taidan vaan olla sen verran klassinen ja hidas, että sanoman pitäisi tulla sen enempää miettimättä. Jossain vaiheessa sydäntäni kosketti eniten tuo tuntemattomaksi jääneen tekijän työ Tapionsali. Ei sentään.

Rupurannasta tuttu Jan Eerala, Laura Naukkarinen, Ulla Taipale ja työryhmä ja monet muut audiovisuaalinen kuoroteos Chorus Sinensis. Omistettu merimetsoille (Phalacrocorax carbo sinensis). Tuo kuoro siis on tuolla saarella (vai luodolla) ja matkii merimetsojen ääniä. Ihan oikeasti oli hieno.

Toinen, kerrassaan räjähtävän hauska musiikkiesitys oli Raakel Kuukka, Rumpali 2003. Hauska, humoristinen, ketään pilkkaamaton, hyväntuulinen esitys. Tämä on pakko katsoa kokonaan jos tulee vastaan.

Videoista muuten, niin Marja Helanderin, Anssi Kasitonnin työt jaksan katsoa, sitten oli se yksi donitsi metsässä video, varmaan olen nähnyt muitakin, mutta nämä ovat jääneet mieleen. Sellaisia haahuiluvideoita tai mennään metsään valojen kanssa huutamaan niin, niitä en ymmärrä yhtään. En vaikka saatesanoissa kerrottaisiin mitä tahansa.

Gustafissa oli Minna Henrikssonin ja Ahmed Al-Nawasin Genesis. Tehtaan synty työväen näkökulmasta, talouspolitiikkaa ja ammattiyhdistyspolitiikkaa. Rohkea kokonaisuus. Yksittäisenä upeana työnä, ryijy. Minneköhän se tulee esille.

Sitten vielä pääkohteeseen eli Göstaan. Göstassa Lorna Simpson, Haze. Näyttelyn esittelytekstissä arvellaan, että en oikein tiedä, missä kuljen, koska ennakkoasenteet ovat sumentaneet (haze) näkymäni, siksi näyttely haastaa minut tarkastamaan käsityksiäni.

Tässä on varmasti kyse myös mustista, mustien asemasta, naisista, sorrosta, Yhdysvaltojen historiasta ja nykyisyydestä. Myönnän, että näkymäni on sumea, koska en ole siellä koskaan elänyt, edes käynyt, enkä tunne kaikkea symboliikkaa, joka tähän liittyy. Edellisen päivän Gustafin näyttelyssä minun ei tarvinnut kulkea sumussa kun kerrotaan työläisten asemasta, työläisperheen kasvattina nämä ovat tuttuja asioita.