Tietääköhän linnut mitä tarkoittaa kärsivällisyys. Tyynen näköisenä tämä kolmen pienokaisen äiti jälkeläistään ruokki. Tämä ei tehnyt ruokansa eteen muuta kuin odotti, toinen oli semiaktiivinen ja kolmas osasi hakea hyvinkin taitavasti purtavaa (pureeko linnut?).

Kävipä hauskasti kun Halikonlahdella kävelin. Ihan kokonainen parvi pikkutikkoja pelmahti paikalle. Tiedät varmaan sen tikkojen äänen kun ne pesässä huutelevat. Sellaista ääntä kuului puskista.

Ei ole tarkoitus groteskilla tavalla herkutella toisten kuolemalla. Kuolinsyystä en tiedä, luonnollinen tai epäluonnollinen. Muistan lukeneeni ehkä Yrjö Kokon Laulujoutsenesta – en lähde sitä kuitenkaan nyt tähän hätään uudelleen lukemaan – että laulujoutsenten kaulasta tehtiin joskus pikkulapsille helistimiä. Sitäpä sitten miettimään.

Satakieltä yritin, mutta tämä tuli.

Siinäpä taas hassu otsikko suomen kieltä opiskeleville, heh heh. Hyvä ettei musta pää kerttu sattunut hollille. Kuvasta sen verran, että en lähtenyt sille linjalle, että kaikki mustaksi ja siluettia peliin. Kuvalla ei sen suurempaa funktiota tässä ole kuin täyttää tuota tilaa. Asiani tällä kertaa on, että toukokuu on kohta puolessa, eikä ole tämän enempää saanut vielä kuvia aikaiseksi. Yleensä kevät ja toukokuu on ollut hyvinkin aktiivista aikaa. Tänä vuonna ei ole saanut säästä otetta.

Yleensä käy niin, että… Kiva lintu, mikähän se on, pitäiskö hakea kiikarit.Nousee 15 minuutin kuluttua hakeakseen kiikarit. Lintu lähtee, eikä palaa. Nyt kävi poikkeuksellisesti niin, että hain kiikarit ja myöhemmin vielä kamerankin. Siinä vaan pihalla, kahvitauon lomassa – omalla ajalla, lomalla kun ollaan. Ensimmäisestä teen harmaasiepon, taisi olla koko perhe paikalla ja toisesta teen pikkusiepon. Hieman tuo voimakas vihreä vinjetti häiritseen. Osuu se Olympus ja Panasonic Leica 100-400:kin joskus.