Tiedoksi, että väärin tavutettu eikä taivutuskaan ole mennyt ihan oikein.
Voiski joku päivä pyöräillä Mu urlaan katsomaan mitä siellä olis.
(Ihme, että tollasia lastulevymerkkejä on vielä olemassa?)
Ymmärtäähän sen ilman merkkejäkin. Tuo ensimmäisen merkin nimi voisi olla vaikka Joan Miro asuu täällä. Se on hieno.
Iittalassa, Kaivolassa vai mikä lie oli tuollainen ujo merkki. Ei halunnut tehdä itsestään suurta numeroa.
Somerolla vähimmäisnopeusmerkki on kohdillaan. Alle 60 jos tuosta ajaa niin varmaan liukuu penkkaan. Kuka ikinä tuonne mäelle tuon linkin pystyttikään, olisko kuitenkin kannattanut ensin opetella, että mitä eroa on 45 ja 90 asteen kulmalla.
–
eikä vain pääty vaan näyttäisi peräti katkeavan. Nyt on käynyt niin, että meni postaukset väärään järjestykseen. En muistanutkaan, että ennen ruskaa kävin Turuus. Toisen kerran tänä vuonna sain ylitettyä henkisen esteen, joka minulla on tuota melkein naapurikaupunkiamme kohtaan.
Taidemuseossa oli Jacques Henri Lartiguen Riviera. Ei näyttelystä enempää, se loppui jo. No oli siellä muutama oikeinkin hieno kuva. Jacques on viettänyt ystävineen hauskoja ja aurinkoisia päiviä Nizzan seutuvilla, very Nice. Taidanpa kokeilla itsekin.
Arvatkaa mikä Suomen museoissa ärsyttää? Vartijat vai mitä assistentteja lienevätkään. Milloin kassi on liian iso, joskus saa olla reppu, joskus olkalaukku, milloin se on liian takana, milloin liian sivussa, ei saa käyttää salamaa, ei saa ottaa valokuvia ollenkaan jne… No on niitä kivojakin vahteja – Turussakin. Salon taidemuseossa oli viimeksi sellainen ohje kuvaamisesta, että kuvata saa, mutta teos voi olla osa kuvaa ei pääkohde. Siinä on mielestäni hyvä rajaus.