Posts Tagged: korennot
Korennot 2022 osa 5 #8 – #10
Ovat nuo pienet sitten kauhean pieniä ja menevät vielä herkästi maihin. Nokkosia oli runsaasti niin oma maastoutuminen oli varsin varovaista. Aikamoista risukkoa on maisema kolmenkymmensentin korkeudella.
Nyt on sitten kymmenen koossa.
#8 Keihästytönkorento
#9 Sirotytönkorento, tällä on erikoinen väritys. Ikinä nähnyt tuollaista oranssia rantua.
#10 Sirokeijukorento
Korennot 2022 osa 4 #7
Laitetaanpa nyt sulkakoivesta sellainen kuva, joka kelpaa. Ihan karvan tarkka ei ole partahaivenet eikä päätöyhtö, mutta menköön.
#7 Sulkakoipikorento
Korennot 2022 osa 3 #4 – #6
Näin se homma etenee. Sittenkin liian helposti, kymmenen tavoitteena tuntuu helpolta. Mieleen palautuu myös takauma aikaisemmilta vuosilta – noin kymmenen vuoden takaa. Ei nähnyt kuin korentoja. Vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia, niin on kai sitä muutakin kuvattavaa. Tässä tämän päivän saalis ja varastoon jäivät vielä sulkakoipi ja punatyönkorento. Uskon, että saan niistä paremmatkin kuvat.
#4 Immenkorento
#5 Okatytönkorento
#6 Neidonkorento
Korennot 2022 osa 2 #3
On tämä vaikeaa, vielä ei ole tarvinnut ruveta käpyjä keräämään. Tältä illalta saaliiksi jäi tällainen sininen. Näitä oli paljon, aika rauhallisia tapauksia. Oli yksi keihästytönkorento, mutta en kehtaa laittaa siitä kuvaa.
#3 Eteläntytönkorento
Korennot 2022 osa 1 #1 – #2
Edellisen kerran kun kävin suolla, näin tämän vuoden ensimmäiset korennot. Mittään tuntenu, ehtinyt tarkentaa, enkä seurata. Heitinpä siinä sitten itselleni leikkimielisen haasteen, että otapa kymmenen korentokuvaa tänä vuonna. Kymmenen erilaista, joista tunnistaa ja jos ei meinaa tulla kymmentä, niin saa olla taidekuviakin ja ellei tule niilläkään, niin kävytkin kelpaavat.
Olikin vaikeampaa kuin muistin. Edellisestä tavoitteellisemmasta sessiosta olikin jo aikaa. Ilta oli lämmin, kova tuuli ja otuksilla energiaa ihan kylliksi ja todella arkoja. Makrolla ei ollut näissä speleissä mitään tekoa. Näiden kahden lisäksi näin yhden pienen ja yhden ison sinisen. Niistä ei enempää.
Aloitetaan näillä kahdella (aika surkeita, vaihdan jos tulee parempia):
#1 Isolampikorento (siipien kylkisuonet keltaiset)
#2 Ruskohukankorento
Lummelampikorento
Latin alaiselta nimeltään Leucorrhinia caudalis. Ikinä en ole ennen muistaakseni nähnyt. Kiva laji siitä, että on vain kaksi vaihtoehtoa, joka tämä voisi olla ja tämä ei ole toinen.
Kevään kaunein väri
On koivuissa oleva vaalea vihreä, se joka tulee silmujen auettua. Kotitoimistossa istuu päivät ja illat kiertää samaa lenkkipolkua jää tällainen metsän kokoinen yksityiskohta huomaamatta. Siirryttiin suoraan silmusta syvän vihreään. Pitäisi käydä useammin niillä tutuilla retkeilypoluilla. korennotkin olivat heränneet, sitäkään ei kukaan ollut kertonut.
Ötököitten kyttäämistä
(Bloggauksen otsikon kannattaa olla sellainen, että hakukone löytää sen helposti.) Koska akkua oli vielä reilusti jäljellä kävin vielä tarkistamassa korentotilanteen. Niitä pieniä sinisiä oli paljon. Niin kuin vaikka näitä isotytönkorentoja ja hoikkatytönkorentoja. Mahtavatko mennä joskus nimet uusiksi metoo- ja kehopositiivisuushengessä. Sitten oli ohdakeperhosia, sillä on noin repaleiset siivet, koska ohdakkeen piikit ovat riipineet ne rikki (kaikki mikä on netissä ei ole totta).
Kesän ensimmäinen korento
Kiitos olohuoneremontin, luulin, että määritysoppaat ovat lopullisesti kadonneet, eikä minun tarvitse enää koskaan edes yrittää määrittää näitä. Kuvata vain ja ihastella. Kuinka ollakaan, vilkaisin vasemmalle ja tunnistin heti Suomen sudenkorennot kirjan. Sen mitä kesän aikana näistä opin, ehdin talven aikana unohtaa. Perhosia muistan, mutta nämä eivät vaan jää päähän. Sanoisin kuitenkin, että tämä on vaskikorento. Ellei ole, niin olkoon joku muu.
Äiti, tuu auttamaan tääl on kaikkee
Tällainen tapaus tällä kertaa. Kävelin kärrypolkua ja näin, että polulta lähti lintu pakoon. Siinä oli myös toinen, joka jäi paikalle. Tunnistin heti, että poikanen (olisko laulurastas) ja näin mielessäni hellyttävät emo ruokkii lastaan kuvat. Jäin pienen matkan päähän odottamaan. Mitään ei tapahtu. Kukaan ei tule. Poikanenkaan ei liiku, pönöttää vain suu auki kuin täytettynä, aivan hiljaa, aivan paikallaan. Etsimen läpi näen, että höyhenet vähän liikkuvat kuin lintu hengittäisi, mutta saattoihan tuulikin niitä liikutella. Aivan paikallaan, ihan hiljaa. Näen, että jotain laskeutui poikasen nokan päälle. Kaukaa katsoen näytti leppäkertulta, mutta kameran läpi katsoen se olikin elokorento. Poikanen on edelleen hiljaa ja liikkumatta. Alan jo ihmetellä ja menen lähemmäksi. Kävelen linnun kohdalle ja katson, että ei mikään lintu nyt tuollaiseen asentoon voi kuolla. Askel vielä ja lintu lähti lentoon.
Muut ovatkin sitten tavallisia korentopönöjä
Punasyyskorento
Tummasyyskorento
Elokorento
Sirokeijukorento
