Posts Tagged: jää
Metsän varjo
Tästä kuvasta tykkään. Vähän joutuu miettimään mitä siinä. Paitsi, että spoilasin sen tuolla otsikolla.
Aurinko paistaa ja lunta sattaa
Puolestani voisi täällä etelässä jo hiljalleen lopetella tuon lumen tulemisen kanssa. Tuskinpa enää kuukautta kauempaa kärvistellään.
Tuolla kaukana kilometrien päässä näkyy, että lunta tulee. Tässä lähellä auriko paistaa ja muutamia hiutaleita lentelee ilmassa. Menee hetki, taivas on muuttunut mustaksi ja enää kapea suikale on valaistu. Hieno tunnelma, hienoa valojen ja värien vaihtelua. Tällaisina päivinä voisi kauemminkin ihailla taivaan muuttumista. Hetken päästä jostain tulikin sitten runsaampi pilvi, siihen se tarkastelu olisi sitten jäänyt.
Pitkästä aikaa Painiolla
Tai ylipäätään missään, ainakaan kameran kanssa. Kelirikko on vaikuttanut kuvaamiseen, eipä kiinnosta pakkasilla lähteä kuvailemaan. Ei ole pakko palella. Tänään olisi voinut olla kopterillekin käyttöä, mutta on vielä lisenssi suorittamatta. Sitä paitsi kun on sukset, sauvat, kamera, reppu, hiki, kuuma, lasit huurussa, hanskat hikiset niin ei siinä enää kopteria tarvita. Arvostus niille monilahjakkuuksille, jotka jaksavat koko arsenaalia mukanaan raahata ja vielä käyttääkin. Minä olen säätämisen lopettanut.
Kuvassa taivat, Painiojärvi ja Holman saari, jonka minä opin tuntemaan nimellä Papinsaari. Miksiköhän senkin nimi piti muuttaa.
Ovathan kaikki jo muuten käyneet tutustumassa palveluun vanhatkartat.fi , sieltä tämäkin asia selviää.
Harmaata on
Kuin näin harmaa päivä tulikin. Onneks sentään musta erottuu. Jäätyvä järvi on sitten mielenkiintoinen. Onneksi olen jo niin huonokuuloinen, etten kuule kun se pyytää kokeilemaan kestääkö jää.
Tänään taas huomasin, että vaikka on kuinka nälkä, kylmä ja jano, niin sitä ei huomaa kun innostuu kuvaamisesta. Päässä on valmis kuva ja sitä yritetään tartuttaa kennolle. Kauheaa ähräämistä ja lopputuloksena on kuva, joka kelpaa itselle, mutta eipä sitä juuri muut näe. Kummallista tämä harrastaminen.
Pienellä järvellä 4 – Kevät tulee hitaasti, tänäkin vuonna
Ei lähde jäät liikkeelle. Yöpakkaset ja päiväkylmät eivät vaan jäätä sulata. Onneksi rannasta on jo sen verran sulanut, että järki saa jäämään maihin. Niin houkuttelevan näköinen jää on, kestihän se viime viikollakin.
Talvi on tulevinaan
Hyvä alku on, mutta näyttää siltä, että pari askelta otetaan taaksepäin lähipäivinä. Järvi on jäätynyt ja mennyt railoille. Mielenkiintoisia kuvioita. Onko railosta tullut vettä ja lumi jäänyt siihen kiinni. Vasemmassa reunassa on kuin levähdysalue ja keskemmällä hieno esimerkki kun suunnittelija tussista loppuu väri. Melkein saatiin tien suunnittelu valmiiksi. Mavicin patterit kestivät tuon parin asteen pakkasen hyvin kunhan piti ne taskulämpiminä ennen käyttöä. Valot ovat tosi vähissä tähän aikaan. Luulin, että ohjain tai joku on taas rikki kun näkymä ohjaimen ruudussa näytti mustavalkoiselta. Tälläisen kuvan vielä sommittelee, mutta puukuvien kanssa menin mettään.
—
Merkkejä luonnossa
Kokenut luonnossaliikkuja osaa tulkita luonnon merkkejä. Laduille, poluille, metsätöille ja hirvipassipaikoille on omat merkkinsä. Jäätie merkitään näin. Olet sydämellisesti tervetullut kokeilemaan. Kaksi vuotta sitten näin toisenlaisen jäätiemerkinnän ,nopean reitin hautausmaalle.
Pienellä järvellä viimeisillä jäillä
Vanhoja pilkkireikiä tutkailemalla näytti, että jäätä on ainakin 40 senttiä. Helteistä huolimatta jää kantoi vielä oikein mainiosti. Päällimmäinen kerros vähän rannassa yritti pelotella. Jäälle pysähtyessä kuuli kun lumi oikein kihisi ja sihisi auringon paisteessa. Luulen, että seuraavalla kerralla kuljen vain rantoja pitkin.
–
–
Voi kevät
Alkaa olla hermo pinnassa tuon kevään odottamisen kanssa. Talvella pari pakkasastetta menettelee, mutta ei enää. Ruumis ja mieli ovat jo siirtyneet kevät-moodiin. Hus jäät, painukaa jorpakkoon.
Rantu horisontissa
Tämä voisi olla hyvää ja kaunista Salossa, mutta tietääkseni sumu ja aurinko eivät kuitenkaan ole vain salolaisia ilmiöitä, vaikkakin tämä Salossa tapahtuikin.
Oli sumuinen aamupäivä, paksu verho lähellä maanpintaa. Eteenpäin sumua, mutta ylöspäin kirkas sininen taivas. Sumuverhoon tuli hetkeksi pieni rako, jolloin horisonttiin – no ei se varsinaisesti ole horisontti – tuli valaistu raita, juova, rantu, viiru, mten vaan. Samalla maisema muuttui eri väriseksi. Hetken päästä rako umpeutui ja maisema muuttui taas harmaaksi. Hieno ilmiö, oi jospa oisit saanut olla muu-kaa-naa.
