Luonto on sitten ihmeellinen. Miten leppäkerttu osaakin muuttua noin näkymättömäksi. Ei ole tainnut kuulla vastaväreistä. Mitähän tuo tuolta hakee? Tähän aikaan vuodesta kuusenkerkkä on aika ärhäkän makuinen.
—
Siinäpä pari minun mieleeni. Kerrankin perhosia, jotka eivät päättömästi säntäile sinne ja tänne, vaan suhtautuvat kuvaamiseen tyynen rauhallisesti.
Orapihlaja-aita on kerääntynyt monenlaista muutakin puuvartista kasvia. Joukossa on yksi ainakin vielä tunnistamaton, joka ainoana kelpaa näille toukille ravinnoksi. Melkoinen erikoisruokavalio. Tällainen pitsiaita olisi aika koristeellinen ja syksyllä vähemmän haravoitavaa.
Sitten kun nämä pääsevät joskus pesälle, niin äiti-muurahainen kuitenkin sanoo, että: “Onks pakko aina tuoda kaikki sisälle.” Aika hankala kantaa tuollaista yhdessä kun ei voi käsillä pitää kiinni. Toisen täytyy peruuttaa tai molempien oppia kulkemaan sivuttain.
Seuraavaksi (luonto)havaintoja Hangon kaupungista. Havainnot ovat päivältä 28.3.2016.
Ensimmäinen havainto, jota ensin luulin valtavaksi rannalle ajautuneeksi meduusaksi. Se olikin ilmapallo. Mikä hämmästytti oli se, että siinä oli vielä ilmaa vaikka siitä oli jo kuoriutunut kuva ja värit pois. Ei voi olla viime vappuinen.
Toinen havainto oli kivat valkoiset kivet, joissa oli jotain kivaa vihreää. En tiedä mitä valkoinen on. Ehkä suolaa, mutta ei ainakaan kuanaa tai guanoo. Vihreät selittyivät lähemmällä tarkastelulla kuivuneeksi leväksi. Joku voisi käydä lakkaamassa nuo kivet niin, että levä jäisi paremmin kiinni. Niistä tulisi hauskan näköisiä koristeita rannalle.
Kolmas havainto oli: että mitä? Pienissä kuopissa oli pieniä toukkia pitkin rantaa. Ne näyttivät metallipurulta, jota magneetti liikutti. Koko ajan tuli lisää matoja kuopan reunoilta. Pieniä 2 mm mittaisia luikertelijoita. Mitä nuo ovat?
Neljä tuntia umpihankikävelyä ja vastaan tulee kuollut ampiainen. No ei kirjaimellisesti vastaan, kuolleet ampiaiset eivät lennä eivätkä kävele. Jotenkin inhimillinen tuon asento, uupuneena käpertynyt hangelle ja siihen kuollut.
Olipas tänään kauhiast liikkeellä leppiksiä ja muita pieniä. Auringonkukassa tämä ja saunioissa kymmeniä lisää.
Enpä ollut tällaistakaan ennen nähnyt. Joen varrella kävelin ja silmien korkeudella roikkui etana. Ajattelin, että onpa käynyt kehnosti etanalla. Hämähäkin seittiin on astunut ja jäänyt pää alaspäin roikkumaan. Siinä se roikkui ja kouristeli. Kouristelulta se näytti ja luulin, että tuskissaan vääntelehtii. Touhusin hetken muuta ja huomasin, että sehän tulee alaspäin. Ajattelin, että varmaan hämähäkillä on nyt liian ohutta siimaa tuolle saaliille. Etana teki vatsaliikkeitä ja heilutteli itseään. Samalla maan pinta tuli koko aika lähemmäs. Hei, se olikin sen oma naru jota jostain kerältä kehitti. Viimeiset 30 senttiä tultiin vapaalla pudotuksella. Siihen se mätkähti leinikin lehdelle ja heilutteli sarviaan. Noin 30 minuuttia kesti tuo benji-hypyn osuus, jonka minä näin. Kaikkea sitä näkee. Oikeastaan en olisi tuota halunnut tietää ja nähdä. Mitä jos ne 10 senttiset mustat etanat oppii tuon saman tempun.
Tällaisen löysin. Aika värkkääminen tuossakin pallossa on. Miten se hämähäkki tekee tuota kuparilankaa. Siellä ne pikkuhämähäkit odottelevat maailmalle tuloa. Tuon palluran halkaisija oli noin 2 – 3 mm. Onhan tuo aika saavutus varsinkin siihen verrattuna kuinka kauan minulla kesti oppia kengännauhojen solmiminen.
I found this one. How the spider make that copper wire. There baby spiders are waiting for time to born to wild world. Dimension of this ball is 2 – 3 mm. Compared to it how long I learnt to tie my shoe laces this is great performance.