Posts Tagged: flowers
Auringonkukkaissesonki oli ja meni
Ei haittaa. Nyt ne alkavat olla kauneimmillaan. Eivät ultra bran keltaisia vaan kauniin ruskeita. Peippoja lentelee ympärillä ja tiklit tiklittää.
Leinikki vs korte
Koivu ainakin on selvinnyt kortteen varjosta, mutta miten käy leinikin. Ihan sama. Menen kotiin. Hyttysiä on niin paljon, että ne syövät kohta paitaan reiän. Tänä vuonna ei ole tullut hankittua siedätystä, vaikka ollaan jo heinäkuussa.
–
Luvannut en ruusutarhaa
Aikaisemminkin olen tainnut kirjoitella ja vähän suunnitellutkin projektia aiheesta: Luonnonvaraiset ruusut ja luontoon karanneet kotipihan ruusut, omenapuut sekä muut kotipihan kasvit. Aikapula ja ajoittamisongelma on ollut, tutkimussuunnitelma puuttuu ja Akatemian rahoitus hakematta ja saamatta. Aiheeseen taas viisitoista minuuttia perehtyneenä pitäisi jo osata perääntyä. Ruusuja ja niiden hybridejä on satoja ellei tuhansia.
Kolme löysin viime kerralla. Ensimmäinen on ainakin joku puutarhamalli. Kerrottu kukinto on halkaisijaltaan noin 40 mm. Toinen on varmaan metsäruusu ellei ole orjanruusu tai karjalanruusu. En minä muistanut tarkistaa tuntomerkkejä. Kolmas lienee juhannusruusu.
—
—
Käenkaali, ketunleipä – Oxalis acetosella
Taas kukkakuvilla. Tunnelma on hyvä, kasvin tunnusmerkkejä näkyvissä. Eikös se sitten ole hyvä.
Kohta alkaa taas hyttyskausi. Sitten otetaankin vain pikakuvia.
Vanha paikka – parempi mieli
Kevät teki temppunsa ja räjäytti kaiken vihreäksi. Ensin hannataan ja hannataan sitten kaikki heti päälle. Se kaikkein ohuin ja hennoin vihreä jäi tänä vuonna näkemättä. Valkovuokkoja kyllä riitti vielä pitkälti äitienpäivän jälkeenkin.
Onhan nää sellaisia #suomi100 kuvia, mutta menköön.
–
–
Kurjenmiekka – Iris pseudacorus
On pahin haaste, jonka kukkaiskuvista tiedän. Minulla on visio eli näky, millaista kuvaa olen hakemassa. Valitettavasti muutamalla muullakin on ollut saman suuntainen näky, joten aivan originaalia ja alkuperäistä en taida saada sitten joskus aikaan. Hienoin näkemäni kurjenmiekkakuva oli sellainen, jossa näitä oli satoja. Minä löydän yleensä vain yhden kasvin esiintymiä, jossa muutama kukinto. Kun kuvaa pitäisi ottaa niin:sataa, on pilvistä, kukka on jo ränsistynyt, en jaksa lähteä kuvauspaikalle niin myöhään kuin pitäisi, en jaksa lähteä kuvauspaikalle niin aikaisin kuin pitäisi, kukkaa ei voi saavuttaa mukana olevilla varusteilla, olen lähellä kukkaa, mutta juovuksissa jne…
Olen päätynyt siihen, että hyvän kurjenmiekkakuvan ottaminen on Eurojackpottia tai ammattimaista toimintaa. Tällainen tästä tällä kertaa tuli.
Kevätlinnunherne
Aika korea kasvi leinikkien ja kukintaansa päättävien valkovuokkojen joukossa.
Metsä(nar)sissi
Sieltä se taas puski risujen joukosta. Kaikki eivät kukkaan asti jaksaneet. On se aika narsissi.
Uddskatan Hanko
Jos sitä asuisisiskin Hangossa niin kulkisisko sitä vaan rannoilla ja keräilisisis lintujen osia ja kuvailis kallioita? En tiedä, varmaan joku hankolainen tietää. Västäräkki katselee jo nyt etelään, odottaako se vielä jotain saapuvaksi vai suunnitteleeko jo paluuta. Kukkiakin näin, ketunleivät olivat loistossaan ja valkovuokoissa niin paljon terälehtiä, etteivät mahtuneet yhteen kerrokseen. Se Uddskatanista tällä kertaa.
(Vähän jo alkaa hävettää, että omasta kotikunnasta viimeisin kuva on ties milloin.)
Näsiä – Daphne mezereum
Palataan ellei mukavuusalueelle, niin ainakin mukavalle alueelle eli Suomen metsiin.
