Kiva punarinta. Nyt kun se on tuolla latvassa esittämässä kaikki osaamansa säkeet, niin pitää oikein ruotoa venyttää, että ääni kulkee. Ei olekaan sellainen söpö pieni pallura. Hauskasti lauloi yhdessä välissä ti-ti-tyy tai jonkun muun tiais-kielisen säkeen. Huomasi varmaan itsekin nopeasti, että väärä biisi.

Etten olisi juhannusaattona sammunut jo iltapäivästä, niin lähdin kierrokselle Halikonlahdelle. Vähän testailemaan vaikka lokkien lentokuvausta. Yllätykseni olikin melkoinen kun huomasin, että noin sata muutakin olivat samalla asialla. No eivät olleet. Siellä oli Suomen kolmas ruskopääsirkku. Liityin joukkoon mukaan, jonka jälkeen jatkoin alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Ruskopää näyttää ihan joltain huovutetulta leikkilinnulta. Onkohan etäisyys vai tarkennus. Kyllähän tuosta tunnistaa, mutta… Kottarainen on hieno, ilmeikäs. Sähkölanka on vähän karu, mutta eihän se voi ilmassakaan istua. Ilmeikäs on myös pensaskerttu, tylyn näköinen. En tosin osaa lukea lintujen ilmeitä, voihan tuo tarkoittaa vaikka lupsakkaa. Kunhan arvailin.

Taas nähdään miten hyvä olisi jos osaisi hiipiä ilmassa. Vaikka millejä oli 800 ja kohde sähkölangan korkeudessa, niin ei se ruutu silti täyteen tule. Oli sitten täysi tai vajaa kenno.

Tarkoitus oli kuvata haitallisia vieraslajeja, mutta olikin näitä. En ole pitkään, pitkään aikaan nähnyt törmäpääskyjen pesäkoloja. En ole tosin juuri etsinytkään. Tämäpä oli mukava yllätys.

Se on menoo nyt. Muotoon järjesty. Pyrstö pohjoiseen ja nokka etelään.

Suurella järvellä lentelee kolme jalohaikaraa. Toinen vuosi kun lajin täällä näen. On ihan älyttömän arka lintu. Ei tarvitse edes yrittää lähestyä kun jo lähtee karkuun.  Siinähän risteilevät ruovikon ja kivikon väliä kun minä teen souturetkeä. Tuon kivellä olevan pingviinin olen nähnyt ennenkin.Nuori lokki ei ujostellut. Pyysi ottamaan kuvan muistoksi. Muistuttamaan siitä kuka tulee olemaan King of the Rock.

—