Ulkoilutan kameraa Lontoossa päivä 2
Onhan joku syy oltava, että lähden pois kotoa. Yksi oli Tate Modernissa oleva Sir Eltonin Johnin kokoelmista koottu The Radical Eye näyttely. Vintage-vedoksia vaikka keneltä. Näyttelyjulisteessa oleva kuva on Man Rayn Glass Tears. Näyttelyssä oli kuvaaminen kielletty. Muistikuvana mieleen jäi Irving Penn’in Corner Portraits sarja. Videolla Sir Elton kertoi muuttaneensa isompaan asuntoonkin vain sen vuoksi, että saisi enemmän kuvia seinille. Näytti, että olisi niistä saanut toisenkin näyttelyn. Vaikka uudemmasta materiaalista.
Samalla rahalla tai oikeastaan ilmaiseksi käveltiin läpi koko museo. Onhan siellä vaikka mitä. Esimerkiksi Cildo Meireles Babel, 2001. Radioita eri vuosilta, vanhat alhaalla ja uudet päällä. Radiot päällä, tietenkin.
Sitten matka jatkui Millennium Bridge kautta kohti turistialueita. Lontoossa huonosti markkinoitu alue on joen penkka. Valtavasti potentiaalia kaltaiselleni tonkijalle. Löysin hienon hampaan ja posliinin palasia. Big Ben vaikka Big ja High onkin ei ole kovin usein tiellä ja bombaamassa kuvia. Toisin kuin vaikka Berliinin TV-torni. Theresa Mayn työpaikan kohdalla oli aina iso joukko ihmisiä vahtimassa, että Theresa pysyisi kaltereiden takana. Poliisit heittää herjaa ja ihmiset ottavat kuvia. Sitten tuli joku hevosnäytös. Ei mitään käryä mitä tapahtui, ihmislauma taulutelkkarit tanassa. Sitten taas kun joku soittaa kunnon rokkia Travalgar Squarella niin pääsee viereen kuuntelemaan ja katselemaan. Ihmeellinen maailma.
Linnustajille vielä päivän tunnistustehtävä.
Ulkoilutan kameraa Lontoossa
Monista vuosistani huolimatta en ollut aikaisemmin käynyt Lontoossa. Ennakkoluuloinen olen, tunnustan sen. Joku voi ajatella, että kuka tollo menee Lontooseen ja innostuu jostain hemmetin kottaraisista ja puluista. Varmaan sellainen, jonka tietämys englannista on tasolla Never Mind the Bullocks, London Calling ja God Save the Queen.
Tulopäivä on aina lyhyt. Kävely Kensington Parkissa ja huoneeseen. En ole ennen nähnyt, että kottaraiset syö pullaa. Mainiota tyyppejä. Ensin kottaraisena paikalle nappaamaan patonki ilmasta ja sitten pakoon perässä lyllertäviä puluja.
DRamaattisten valojen päivä
Tänään taas havaitsin, kuinka kiinni olen näissä maisemissa. Tutun, satoja kertoja kävellyn lenkin vetovoima on vahva.
Siitä huolimatta poistun hetkeksi erääseen Euroopan suurkaupunkiin. Kun palaan, ovat jäät viimein lähteneet, lykkään muovi-ihmeen vesille ja lähden soutelemaan. This is Finland – this is my life.
Voi kevät
Alkaa olla hermo pinnassa tuon kevään odottamisen kanssa. Talvella pari pakkasastetta menettelee, mutta ei enää. Ruumis ja mieli ovat jo siirtyneet kevät-moodiin. Hus jäät, painukaa jorpakkoon.
Korppi sumus ja muuta kevään odotusta
Sumuista sunnuntaita. Onko harmaasävyfilmiä olemassa?
Varpuspöllö – Glaucidium passerinum
Kylläpäs minä ilahduin kun tuon äkkäsin. Aivan kuin joku pahka lepän kyljessä. Nämä on näitä isoja pieniä juttuja.
Kyhmyjoutsen
Aletaan kohta olla jo aika lähellä sitä kulminaatiopistettä, jolloin kuvaaminen voi alkaa taas kiinnostaa.
Valkoselkätikka ja putkipohdintaa
Ensiksi onnittelut minulle, että löysit valkoselän ihan itse. Kiitos, minä – ole hyvä, ilo oli kokonaan minun puolellani.
Olen miettinyt jo kauan, että repäisisikös ja iskisis pätäkkää kiinni m.Zuiko 300 mm objektiiviin. Tällaisissa kuvissa lisäulottuvuutta kaipaa, mutta jos lintu on tuollaisessa pusikossa niin tuskin siinä mitään oksafiltteriä on. Mitä loppujen lopuksi tekisin kaikilla lintupönöillä. Suomessa on niin kovia lintukuvaajia, että omat kuvani tuskin toisivat genreen mitään uutta. Eikä niillä olisi myöhemmin mitään dokumenttiarvoakaan. Vuodessa tavoitteeni on saada sata pinnaa eli en ole oikein bongarikaan millään mitalla mitattuna. Löytäisinkö lintuja paremmin pitkällä putkella, ehkä. Kulkisinko 300 mm tanassa aina maastossa ollessa, ehkä. Samalla rahalla saisi kivan nipun Teliaa ja Nokiaa, onko niillä parempi jälleenmyyntiarvo, ehkä. Kuvassa mummonaikainen polttoväli on 420 mm (m.Zuiko 40-150 + 1.4X), 300 millisellä putkella se olisi ollut 840 milliä. Paljonkos tuo tikka tuossa kuvassa kasvaisi. Toisaalta, uudelle E-M1 mk II:lla saisi vähän enemmän kroppausvaraa, pitäisi sekin hankkia till vai tilalle. Tilasin just uuden pyöränkin, kerkiinkö sillä ajelemaan jos aika menee tipujen jahtaamiseen. Sellaista pohtii nimimerkki “Olenko pihi vai rationaali huono harrastaja”.
Olihan tuo muuten valkoselkä?
Heinän viivakoodi
Tänään havainnoin valon ja varjon leikkiä valkoisella hangella. Miten eri intensiteetti voikaan varjolla olla kun se tuohon luonnon kanvaasille piirtyy. Välillä hän on musta kuin mustepullosta tullut ja toisinaan taas haalea kuin kuivunut kuulakärkikynä.
Just joo. Täydennetään tekstillä. Sitähän se tarkoittaa, että muita kuvia ei saanut, mutta jotain piti mukamas keksiä.
Tikka lennosta
Edelleen haluan sellaisen tikkakuvan, jossa tikka lähtee tai tulee pajalta siivet levällään, niin että sulat erottuvat karvan tarkkuudella kauniisti taivasta vasten. Olen ennenkin yrittänyt.
Ensin hiipimiset ja vaanimiset. Tikka tulee pajalle, nakuttaa aikansa. Huomaan, että se suunnittelee lähtöä. Olen valmiina. Lähti, hätäännyin ja painoin laukaisinta niin, että kamera kääntyi varmaan 45 astetta ja tärähti hieman.
Taas odottamaan. Sama kuvio, tikka tulee, nakuttaa, huomaan, että suunnittelee lähtöä. Mitä, se siirtyikin toiselle puolelle puuta, ponnisti, otti muna-asennon ja lähti toiseen suuntaan.
Yritetään taas joku toinen kerta.
