Kurki
Kurkkisin puiden välistä ja tällainen pläjäys siitä tuli. Oikea myrskylintu, pahan ilman kurki. Aika hiljaista oli Halikonlahdella, paitsi hanhia.
Kankkonummen ravit
Sisäisen hevosmieheni Grand Slam on Salon Horse Show, Kankkonummen ravit ja Wiurilan valjakkokisat. Horse showssa en ollut, valjakkokisoja ei oo vissiin ollutkaan, mutta Kankkonummi nappas. Aika tunariksi sitä taas kameran kanssa itsensä huomasi. Puolikkaita hevosia oli jonkin verran, samoin kärryjä ilman hevosta ja hevosta ilman kärryä. Mitä tästä opin seuraavaa kertaa varten – tuskin mitään. Kiitos kaikille hevosille, ohjastajille ja ratsastajille, jotka rataa kiersivät.
—
—
—
—
—
—
Kalustopäivitys – Reppu
Reppuja ei ole koskaan tarpeeksi eikä oikeaa reppua voi kerralla hankkia. Tällä kertaa hain pyöräilyyn sopivaa reppua. Sellaista, mihin mahtuu työkalut, eväät, runko, pari objektiivia sekä tarvittaessa joku vaate. Spesifiset, kamerakäyttöön suunnitellut reput on suunniteltu valokuvauskäyttöön. Niissä on kiinteät sisukset ja paljon tilaa kameroille ja tarvikkeille. Entä jos otan mukaan vain kameran ja kaksi objektiivia? Laitanko tyhjiksi jääneisiin koloihin banaanit, sisärenkaat, termospullon ja sadetakin? No tuskinpa. Entä jos haluan käydä repun kanssa kirjastossa tai kaupassa? Ei kamerareppua voi käyttää asiointireppuna. Kamerareppuna käytän nyt F-Stopin Gurua ja siinä Medium-kokoinen ICU (Internal Camera Unit). Tähän mahtuu tunkematta runko, macro, laajakulma, pari pidempää zoomia, puukko, analogiset muistivälineet sekä vähän syötävää ja juotavaa. Kävelykäytössä se on ihan hyvä, mutta pyöräilykäyttöön liian paksu.
Reppua hain perinteisellä miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Haun tulos oli Osprey Talon 22. Hyvää siinä on, että siinä ei ole montaa osastoa. Mieluummin yksi, jonne laitan kaiken tavaran, vaikka pienissä pusseissa, kuin monta pientä, joista haen etsimääni tasku taskun jälkeen. Pienempikin malli olisi voinut mennä, mutta se oli suunnilleen saman korkuinen ja siitä ei ollut kaupassa 2017 versiota.
Repun sisälle hankin F-Stopin Micro Tiny ICUn ja pienimmän F-Stopin linssikotelon. Jossain vaiheessa kuitenkin kaadun, niin kamerasysteemit pysyvät ehjinä ja lentäessäni selälleni, pehmusteet suojaavat selkääni kovalta kameran rungolta. Kameran hihna saa jäädä laukun ulkopuolelle. Micro Tiny on yhteensopiva Gurun kanssa. Tarkoittaako se sitä, että se mahtuu Gurun sisälle, en tiedä. Linssikotelo sen sijaan on Molle-yhteensopiva ja sehän tarkoittaa, että se sopii yhteen Gurun lantiovyön kanssa. Nyt voi pitää lyhimmät objektiivit (60 mm makro, 12-40 ja 7-14) helpommin saatavilla. Sitähän voi käyttää myös pähkinäpurkkina tai kerätä vaikka lakkoja.
Nyt on taas reput ja rensselit hankittu. Kamera on suojassa ja tilaa jäikin vielä 20 litraa. Olen tyytyväinen monikäyttöiseen reppuun ja ICU-ratkaisuun. Seuraavaksi pitäisi osata rauhoittua sen verran, että malttaa pyöräillessä ottaa repun pois selästä, ettei turhaan tule kannettua kameraa mukana. Saa nähdä mitä tästäkin loppujen lopuksi tulee. Viimeksi sain kierteen katkaistua. Silloin kun hankin Gurun, huomasin, että se ei mahtunutkaan jäykän rungon vuoksi – edes tyhjänä – moottoripyöräni sivulaukkuun. Harkitsin laukkujen vaihtamista. Isommat laukut olisivat vaan olleet siinä prätkässä tyhmän näköiset eli sen jälkeen olisi pitänyt vaihtaa vielä prätkäkin.
Metsäteillä
Tarkoitus oli ajaa läpi kaikki Someron metsätiet, mutta loppui aika ja kunto kesken jo 25 kilometrin jälkeen. Mukavia nousuja, jotka palkittiin nopeasti mukavalla laskulla – melkein meni 50 km/h rikki. Yllättävän paljon noinkin pieneltä alueelta tulee kilometrejä kun edes takas ajelee. Matka jäi hieman kesken, tarkoitus oli päättää ajot auringonlaskun puolelle, toiselle rannalle.
Pikkulampikorento
Punassuolla olen monena vuotena käynyt korentoja katselemassa. Vielä muutama vuosi sitten lammikot olivat lupaavia paikkoja. Nyt vesi vähentynyt ja lammet kasvaneet osin umpeen. Lajit ovat vähentyneet, mutta pikkulampikorentoja vielä näkyi. Sääkin oli niin kuuma, että hikeä pukkas kun vähän kumartui.
Polut hukassa
Virkistämässä muistoja vanhoista poluista. Hieman oli maisema muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. No tiesinhän minä sen kun melkein vieressä asun, mutta en vaan ole käynyt katsomassa. Joku maastokuski oli tehnyt lopullisen päätöksen ajojen lopettamisesta ja heittänyt vehkeet roviolle.
–
Uusi paikka samat ötökät
“Löysin” uuden paikan, mihin etukäteen laitoin isot odotukset. Paikalla on ollut kymmeniä vuosia kastelualtaat, joista voisi olettaa löytyvät vaikka mitä. Paljon lenteli kaikenlaista pientä sinistä. Harmi vain, todella arkoja ja levottomia korentoja. Hieman viileämpänä ja tyynempänä päivänä olisi ollut varmasti parempi tulos – jos tässä nyt mitään tulosta ollaan hakemassa. Tuli sentään kelvollinen sirokeijukorento, tuntomerkit näkyvät kiistatta.
Vanha mies villiintyi – Ghost Roket5 27.5+
Vielä vanhoilla päivilläni, menin ja ostin uuden maastopyörän. Jäykkäperä, semiläski eli läskihkö Ghost Roket5. Käyttötarkoitukseensa eli polkujen ajeluun ihan soppeli peli. Sellaiseen rauhalliseen metsäajeluun ja polkujen koluamiseen.
Toimitus kesti. Alunperin valmistusajankohta piti olla pääsiäisen tienoilla ja pyörän piti tulla noin vappuna. Saapui viimein juhannuksen jälkeen. Rauhallinenkin ihminen alkoi jo katsella vaihtoehtoja – Merida, Orbea, Norco, Diamond Back… Vaatimukset boost-navat, vähintään SLX-osasarja, 11 speed takavaihtaja. Maltoin kuitenkin odottaa. Hinnassa oli Salo-lisää ja Suomi-lisää 100 euroa verrattuna Saksan hintoihin. Kivijalasta ostin ja omalla rahalla. Toista ei pitäisi tulla ihan heti vastaan. On kuulemma ainoa Suomessa. Jotain outoa näiden toimituksissa on, koska esim bike24.de siirtää jatkuvasti toimitusaikaa eteenpäin.
Päivittämään en tässä vaiheessa lähde. Tehdään 1X11 muutos kun on aika vaihtaa rattaita. Sehän on helppoa kun vivut ja vaihtaja käyvät sellaisinaan.
Slussen
Tiedän, että Slussenilla on menossa joku iso projekti. Olen törmännyt siihen tietenkin kävellen, matkalla GAmla Staniin ja joissain satunnaisissa kirjoituksissa ja maininnoissa. En ole perehtynyt tarkemmin, tietoisesti. Haluan, että yllätyn. Mielenkiintoisia kerroksia, mikä tuo sininen seinänpätkä on ja minne tuo turkoosi tunneli on johtanut. Odotan kärsivällisesti, millainen lopputulos tulee joskus olemaan.
–
–
–
–
–
–
–
Visiteeraus Tukholmassa
Pääkohteena ei ollut häshtäkki-kuvat
vaan Fotografiska. Yläkerrassa, jonne ensin mennään oli Irving Penn, Resonance – Photographs from The Pinault Collection. Tämä ei siis ollut retrospektiivi vaan kuvia eri aihealuilta. Niinkuin esimerkiksi muotokuvia, asetelmia, hänen etno-juttuja, nude-kuvia ja sekalaisia hittejä. Potrettikuvaajat saavat tästä näyttelystä hyvät kiksit. Ikonisia kuvia ovat ainakin Picasson ja Truman Capoten kuvat ja Corner Portrait sarja. Viimeksi mainittuja oli keväällä esillä myös Elton Johnin kokoelmista. En tiedä onko nykyisin ketään vastaavaa kuvaajaa, joka tuntee kaikki julkut ja saa ottaa heistä vielä ihan oikeita muotokuvia. Olihan yläkerrassa myös palkittu Akseli Valmunen. Kuvina tukevat hyvin sitä aihetta mihin ne liittyvät. Minusta sarjana hyvää dokumenttia.
–
–
Alakerrassa oli Horse Show eli Like a Horse, kuvia hevosista ja videoita myös. Tämä oli mielenkiintoinen näyttely. Vaikka hevonen olikin pääosassa, niin monessa kuvassa katsoin ympäristöä, kulttuuria ja aikaa jossa hevonen oli enkä hevosta hevosena. Tekstit täydensivät hyvin hevosten roolia, asemaa ja tehtävää ihmisten joukossa. Hevosta kohdeltiin hyvin lukuun ottamatta yhtä kuvasarjaa. Amerikassa järjestettiin 50-luvulla näytöksiä, missä hevonen talutettiin ramppia ylös ja se sukelsi 20 metrin korkeudesta veteen ratsastaja selässään. En usko, että tuo on hevosen luontaista käytöstä, paitsi Pegasoksen. Kullatut hevosenkakkarat – sitä voisi sanoa kitsiksi.
–
–
Sitten baarikierros kaupungilla ja takaisin tullessa vielä kahville ja kanelipullalle. Lähes aina käy niin, että ennen kuin saan pullasta kuvan, joku on jo käynyt haukkaamassa siitä. Päivä päättyi laivan kannelle, auringonlasku oli tällä kertaa peruutettu.
–
—
