Muutokset säässä saivat taivaalle erilaisia pilvimuodostelmia. Niitä siis katselemaan lintutornista. Wiurilanlahdelta vyöryy usein massiivisia möhkäleitä ja kuvaussuuntakin on auki. Samaan aikaan toisella puolella. Lämpölaitoksen päällä näkyi himmeänä sateenkaari. Jotenkin tuo hehku sopi laitokseen, vaikka ei uraanipohjaista lämmönlähdettä tietääkseni käytäkään.
Kanervainen järvimaisema Teijon Sahajärveltä. (Taivahassa näkyy jotain pakkaus- tai muita artefakteja. Älä jää tuijottamaan.)
Menin kuitenkin vielä toisenkin kerran. Tämä tapahtui 14.8.2015. Paikka oli Hamarijärvellä Nikkallion laella. Ensin odotin auringonlaskua. Siihen tämä paikka on yksi Teijon parhaista, jonka minä tiedän. Sitten pimeyden odottelua. Oli mukava makailla lämpimällä kalliolla ja laskea tähtiä. Laskut menivät tosin sekaisin, koska niitä tuli illan pimetessä koko aika lisää. Meteoriaktiivisuus oli vähentynyt selvästi toissailtaisesta. Kolme näin ja yhden sain – tuossa se on Otavan lähellä kun tarkaan kattoo. Nyt sain vähän maisemaakin mukaan. Lopetin kun alkoi väsyttää, nälättää ja palella.
Paikka Halikonlahden lintutorni (arvaa kumpi – se missä on vai se missä ei ole kattoa). Ajankohta 13.8.2015 klo 0:01:40. Välähdys näkyi Wiurilanlahden puolella. Ennen kuin käyn ruotimaan kuvaa ja kuvaustapahtumaa niin tuo välähdys oli hieno. En heti edes tajunnut mikä se oli. Ennestään kirkas “tähti” kirkastui ja liikkui kohti minua ja hiipui hiljaa sammuksiin. Tapahtuma kesti joitakin sekunteja. Tämä oli ainoa, joka tarttui kennolle. Muitakin näkyi, mutta en osaa sanoa olivatko ne niin lyhyitä ja himmeitä, etteivät ehtineet tallentua vai olivatko objektiivin suuntauksen ulkopuolella. Satelliitteja sain monta ja lentokoneita yhden.
Kalustona oli OM-D E-M10 ja Samyang 7.5 mm. Olin lukenut, että pitää olla laajaa niin kaikki mahtuu. Mahtui, ei ollut edes hilkulla. Valotustapana käytin Live Timea, aika oli 42 sekuntia, aukko 3.5 ja ISO 640.
Kuvasta sanottua. Siinä on taivasta, pilkkuja ja viiru. Otavankin pitäisi käsittääkseni olla jossain, mutta en löydä. Jotain muutakin kuvassa voisi olla, muutakin kuin taivasmaisemaa. Täytyypä etsiä sopivaa paikkaa, onhan tässä taas vuosi aikaa.
Samyangista sanottua. Samyangin kuvakulma on 180 astetta. Käännät sen miten päin tahansa niin aina jostain nurkasta valuu valosaastetta. Ei siitä varmaan eroon pääse, mutta sen voisi yrittää sijoittaa jotenkin hallitusti. Miten kamera sitten suunnataan. Eihän siellä pimeässä näe mitään. Ei se peilittömän etsinkään mikään valonvahvistin ole. En tiedä, itse yritin hakea horisontista jotain valopilkkuja ja niiden mukaan kääntää vähän lisää taivaankantta kohti. Kuvakulman laajuudesta johtuen ensimmäinen ruutu näyttää mitä muuta tuli mukaan. Vaikka tilanne luonnossa näyttikin, että valtava tulipallo tulee kohti niin kuvassa, kun sen taustalla on puoli taivasta niin eipä siitä paljoa jää. Mukana oli vähemmänkin laajaa objektiivia, mutta ne jäi kokeilematta. Kunhan testailin ja keräsin kokemuksia. Oppimassahan tässä elämässä ollaan.
Kuvausajankohta oli epämiellyttävä. Harvoin olen selvin päin tuohon aikaan liikkeellä. Seuraavana iltana olosuhteet olisivat olleet mainiot, mutta ei jaksanut enää lähteä. Arvostan nukkumisen useimpien muiden asioiden edelle. Seuraavalla kerralla siis etsitään turvallinen paikka ja jätetään Time Lapse tekemään valvontaa. Ai niin M10:ssä ei olekaan Time Lapsea. Uudessa M1:ssä varmaan on ja varmaan muutakin tähdellistä. Jäädäänpä odottelemaan sitäkin.
Jäänpä odottelemaan myös ensimmäistä kommenttia, että ei toi mikään perseidi ole.
Kyllä suomalainen peltomaisema on kaunis kun siinä on edes vähän muotoja. Varmaan jos olisi oma niin tasaisempaakin voisi katsella.
Sateisen päivän tekemisenä ajelu Hämeenlinnan Kalvolan Iittalaan. Melkein joka vuosi on naivistit tullut katsottua. Eipä juuri synkempää avauskuvaa voi tuosta näyttelystä olla. Harmaa sää, tyhjät pyörätelineet, mustat ikkunat. Sisällä on paljon hauskempaa. Martti Huuhaa Innanen sai yhden huoneen. Viime vuonna kuolleen taiteilijan muistoksi. Kuvassa viimeiseksi jäänyt hieman keskeneräinen, mutta signeerattu työ. En sen enempää arvioi töitä tai taiteilijoita kuin, että oli siellä ihan kivojakin. Naivismiakin on niin monenlaista. Siellä ne ovat, käy katsomassa.
Mäellä on myös Designmuseon sivutoimipiste Designmuseo Iittala, tunnettu varmaan aikaisemmin Iittalan lasimuseona. Paljon klassikkoja. Suomalainen lasi on kaunista, vaikkapa Wirkkalan Kantarelli.
Alttarivaloiksi noita kutsutaan. Kuvassa eivät ole ihan niin vaikuttavat kuin olivat luonnossa. Jälkimmäinen on VSCOCAMin kautta käytetty kännykuva. Tykkäsin kyllä siitäkin.
Kuun vaiheista tämä on vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin täysikuu. Kuu on kuvauksellinen kun sillä on ohut sirppi ja muun osan reunat hädin tuskin erottuvat. Tässä kasvava sirppi, noin 1 päivä ikää. Tätä ohuempaa joutuu jo hakemaan. Tämän huomasin vahingossa telkkaria katsoessa.
Ei niin värikkäästi kuin muutama ilta aikaisemmin. Nyt kun on kirkkaita iltoja on melkein pakko lähteä ulos katselemaan taivasta ja tähtiä.
Poikkeuksellisen lämpimän viikon harvinaisen kirkkaiden päivien jälkeen tulee sininen hetki ja sen perään lähes ylisaturoitunut auringonlasku. Harvinaista tänä talvena.