Ties monesko Lystilän yöt
Syksyn yökuvaukset olen monesti aloittanut ja monesti jatkanut Lystilänmäen yksinäisiä puita kuvaten. Taustalle on saanut mustan yötaivaan. Tänään olikin kuutamo. Taivas oli valaistu. En muistanutkaan, miten kirkkaasti kuu voi valaista myös mustan maan aikaan. Hiljaista, kuuluu puron solinaa, joutsenia, korppi, harmaahaikara, lentokoneita ja välillä autojen ääniä. Maisema on tutun näköinen, mutta jotenkin uusi. Palataan parin viikon päästä asiaan olisiko pimeys erilainen.
—
Olkoon vaan istutettu koivikko
Siitä huolimatta se on nätti. Kaikenlaista sieltä löytyisi kun lähtisi hakemaan. Itse olen etsimässä inspiraatiota ja motivaatiota.
—
Piilossa viidakon
Metsä oli hienosti koristeltu. Hyvän metsäkuvan ottaminen on vaikeaa. Ymmärrän miksi puistokuvia otetaan enemmän. Metsäkuvaa odotellessa katsellaan niitä pieniä yksityiskohtia.
Taas meni viikko
Ei ollutkaan koivut vielä ihan nakkena. Ei ollut tarpeeksi sateinen ja tuulinen viikko. Seuraavalla kerralla kun tuonne menen, ovat lehdet saaneet varmasti kyytiä.
Tippa tapaamisiin
Mielenkiintoinen ilmiö. Joissakin lehdissä tipat ovat pihkan värisiä, joissakin messinkiä ja joissakin kuin pieniä tinapalloja. Valitettavasti ei ollut jalustaa mukana. Olisi voinut ottaa kuvat pidemmällä terävyysalueella ja tutkia mitä muita värejä ja mitä muuta elämää lehdistä olisi löytynyt.
—
—
—
Viikkoa myöhemmin
Haapa on lehtensä tiputtanut ja koivu muuttunut keltaiseksi. Veikkaan, että viikon päästä koivukin on nude. Sitten alkaakin se loputon talven odotus.
Mavic Air:ssa ei ole sitä juttua vakio-ohjelmistossa, jolla saisi kopterin lentämään etukäteen ohjelmoidun lento- ja kuvaussuunnitelman mukaan. Se olisi kätevä, vaikka tuskin jaksaisin koneella tai kännykällä sellaisen parissa nyhjätä. Konetta saa näprätä työn puolesta jo ihan tarpeeksi.
Auringonkukkaissesonki oli ja meni
Ei haittaa. Nyt ne alkavat olla kauneimmillaan. Eivät ultra bran keltaisia vaan kauniin ruskeita. Peippoja lentelee ympärillä ja tiklit tiklittää.
Kopterointia
Päivitetäänpä kokemuksia Mavic Air dronesta. Edelleen ihan mukava lelu, pöristely sporttimodessa varsinkin. Valoa pitää olla ja valottaa oikealle. Kuvaaminen ei ole jokapäiväistä niin tämä unohtuu. Alivalottuneesta otoksesta ei kuvaa tehdä. Akkujen kesto on surkea. Puoli tuntia olisi kiva. Tänään oli akkukapasiteetista kulunut jo lähdössä kuudesosa. Kopteri ilmoitti, että nousu estetty, patteri liian kylmä ja varausta jäljellä reilu 40 %:a. Otin akun taskuun ja kyllä sillä myöhemmin yhden lenkin teki.
Ensimmäisessä kuvassa on valoa ja histogrammi oikean näköinen. Toisesta kuvan tekee nuo puiden varjot. Ne tekevät ylimääräisen hämäyksen kuvakulmaan. Viimeisessä aurinko oli pilvessä ja valon määrä tippui. Samalla sammui haapojen loisto. Lightroomissa joutui vähän “säätämään”. Raakakuva oli siis ihan, ihan järkky ja kamala. Raakakuva ei salli säätämistä nupit kaakkoon tyylillä. Hyvä olisi jos valotuksen saisi jo kuvatessa kohdalleen.
Kahta en vaihda. Mavic Air ei ole näistä kumpikaan. Kuvakulmista en luovu, mutta kopterin vaihtaisin mielelläni parempaan. Mennään tällä ja harjoitellaan.
—
—
Puutarhurointia
Sain taas toteuttaa itseäni pihan koristelussa. Monen vaiheen ja punnerruksen jälkeen valmistui taas muutama neliö ja sen kruununa askelkivet eli stepping stonet. Ooh, olen niin happy. Eikä haittaa vaikka tuli valmista. Ensi vuonna voi laittaa uudelleen jos välit ovat kuitenkin liian pitkät ja korkeudet vinksallaan.
Heippa linnut
Se on menoo nyt. Muotoon järjesty. Pyrstö pohjoiseen ja nokka etelään.
