Posts Tagged: salo
Salo, väriläiskä
Noin viikko sitten jouduin taas hirvikärpästen hyökkäyksen uhriksi. Paikansin 16 kutisevaa näykkäisyä, jotka raavin ruvelle. Nyt riitti ja pysyn kaupungissa kunnes pakkaset tulevat. Saas nähdä, edellinen Salo-sarjani taisi olla viiden kuvan mittainen.
Salon jokilaakso
On ollut mielessä, että voisi kuvailla Salon ympäristön seutuja. Kaikenlaista maisemaa olisi tarjolla, jokilaaksosta merimaisemaan. En vaan pidä ajatuksesta, että ajaisin autolla huvikseni jonnekin kuvaamaan. Vaikka auton omistankin, niin en ole kuitenkaan sillai autoihminen. Auto pitäisi myös saada johonkin parkkiin ja mielellään tietenkin heti ja lähelle. Tänään olin liikkeellä jalkakäyttöisellä pyörällä ja otin kameran mukaan jos jotain kuvattavaa sattuisi tulemaan eteen. Pyörällä – ainakin cyclocrossilla – lenkki tahtoo mennä urheiluksi. Kun vauhdin ja flown saa päälle, ei sitä viitsisi keskeyttää. En kuitenkaan ole sellaisessa kunnossa, että jaksaisin tehdä 80 km lenkkejä urheiluvaihde päällä. Olenkin miettinyt, että voisiko sähköpyörä olla ratkaisu nopeahkoon, mutta kevyeen liikkumiseen. Meniskö sillä 80 kilometriä alhaisella sykkeellä alle neljän tunnin? Yksi ongelma on tuo neljä tuntia. Mistä tuollaisia tuntimääriä repäisee, samanmittaisia ne sähköpyörätunnit ovat kuin luomutunnitkin. Vielä yksi kysymys: Entäpä jos sataa, ei silloin tule mistään mittään. On tää elämä vaikeaa.
Sitäkin olen miettinyt, että jos Elias Lönnrot ja I.K. Inha olisivat eläneet samaan aikaan, niin olisko ne menneet kimppakyydillä. Entäpä jos heillä olisi ollut sähköpyörät. Sillä aikaa kun akut latautuvat Elias haastattelee ja Into kuvaa.
Asiaan. Tämä siis Salon jokilaaksosta. Olisko vaan kannattanut jättää kamera kotiin ja nostaa keskinopeutta.
Puuvalo
Puuvalo on kavala tauti. Se iskee syksyisin ja jatkuu joskus pitkälle kevääseen jopa kesään. Se ilmenee värikkäinä, vilkkuvina, kirkkaina vitjoina puissa ja pensaissa.
Onneksi tällä puulla ei ole sitä. Jos siitä lähdetään, että puuhun laitetaan valoja on hienoa, että joku ymmärtää laittaa vilkkumattomat, häikäisemättömät ja neutraalin väriset valot. Lisäksi tuo muistuttaa jotain, eikä ole viskelty hujan hajan. Poronsarvea tuossa käsittääkseni ollaan rakentamassa. Hieno tästä tulee, vaikka perisalolaiseen tapaan tulee joitakin ärsyttämään olivat päällä tai eivät. Sellaisia me ihmiset ollaan.
Muotikuvaa katukuvaa
Lokakuussa 2016 eräässä huutokaupassa julisteessa olevan mekon (onko tuo mekko?) kuvan hinnaksi tuli 112.500 $. Mekko on varmaan maksanut saman verran. Se on 10000 kertaa enemmän kuin tuon oikean mekon (onko tuo mekko?) hinta elävässä katukaupassa. Salon iltatorilla tuo halvempi olisi kaikkien kulkijoiden kannalta parempi.
Taloudellisesta näkökulmasta ajateltuna. Tuo huutokaupattu teos oli yksi 12 vedoksen sarjasta. Varmaan tuo Versace dress El Mirage -jos se jossain on vielä olemassa – maksaa yli miljoonan. Ollako kuuluisa valokuvaaja, joka tuntee kuuluisan muotisuunnittelijan vai ollako kuuluisa muotisuunnittelija. Siinäpä nuorille urasuunnittelun pohjaa.
Salolaisesta näkökulmasta ajateltuna muistutan, että Herb Ritts In Full Light on edelleen Veturitallissa, jossa tuokin kuva on nähtävänä ihan aitona.
Kankkonummen ravit
Sisäisen hevosmieheni Grand Slam on Salon Horse Show, Kankkonummen ravit ja Wiurilan valjakkokisat. Horse showssa en ollut, valjakkokisoja ei oo vissiin ollutkaan, mutta Kankkonummi nappas. Aika tunariksi sitä taas kameran kanssa itsensä huomasi. Puolikkaita hevosia oli jonkin verran, samoin kärryjä ilman hevosta ja hevosta ilman kärryä. Mitä tästä opin seuraavaa kertaa varten – tuskin mitään. Kiitos kaikille hevosille, ohjastajille ja ratsastajille, jotka rataa kiersivät.
—
—
—
—
—
—
Salo, hyvää ja kaunista 6
Salossa on kivaa se, että siellä karhutkin voivat kulkea vapaasti keskustassa. Talvellakin?
Missä muussa suomalaisessa kaupungissa on taidemuseo, joka järjestää niin pienillä resursseilla niin kansainvälisen tason näyttelyitä. Häh? Ei missään. Heikki Willamo Salossa taidemuseo Veturitalli 4.2.2017 alkaen. Eikä tässä vielä kaikki, jatkona muille ulkomaan elävien näyttelyille syksyllä Elliott Erwitt.
Salo, hyvää ja kaunista 5
Epäilemättä tuo 100 % American Style on hyvää. Kaunista on, että tuossakin kioskissa jaksaa aina joku yrittää. Välillä taukoa on vähemmän ja joskus enemmän. Edelliset lähtivät lomalle – eivätkä palanneet. Kaunista on tuo kioski-kyltti, joka on jäänyt ties kuinka monennelta edelliseltä yrittäjältä Se on yksi ajan kerrostuma. American style grill kioski 100 % – tasan.
Pahkavuoren kioski
Salo, hyvää ja kaunista 4
Enpä sanoisi, että Rautatiesillan ja Mariansillan alue olisi mikään ruma olisi näin valaistuksen aikaan. Oletuksella, että keinovaloista tykkää. Valokuvaajalle eri valkotasapainoiset valonlähteet tuovat mukavaa väriä pimeyteen. Vandalismin seurauksena rautatiesillassa on vain kolme valaisinta. Suurena haasteena olisi saada jokaisen spotin alle yhtä aikaa ihminen. Se on vaikeaa jo senkin takia, että pitäisi olla yhtä aikaa kolme ihmistä liikkeellä pimeän aikaan. Muutenkin jännityksellä odotan, milloin kohtaan ensimmäisen ihmisen.
Salo, hyvää ja kaunista 3
Ympyräparkin luistinrata on ainakin hyvää ja kaunista. Normaalisti parkkialueella on autoja. Mitään ihmis- tai autoilijaryhmää erikseen leimaamatta ja tarpeettomasti yleistämättä jää näiden jälkeen monesti röykkiö roskia. Parkki on työmatkani varrella ja sen ajan kun tuo jää on tuossa, niin eipä ainakaan roskat ärsytä. Se on hyvä se. Näillä keleillä tilapäistä kaikki on vain, siinäkin on puolensa.
Metsäläisyyteni näkyy tästä kuvasta. Onhan siellä ihmisiäkin, mutta kyllä nuo valot ja jää ovat tärkeämmät.
Salo, hyvää ja kaunista 2
Yksi Salon mukavimmista paikoista on Halikonlahden rannoilla olevat vanhat jätevedenpuhdistamon altaat. Paikalla on kaltaisteni linnunkyttääjien lisäksi paljon myös tavallisia ulkoilijoita. Olen monesti ihmetellyt miten paskaputken pää voi olla niin kiinnostava.
Halikonlahti
dddd
Halikonlahti