Posts Tagged: cityscapes
Hampuri 5 Hamburg
Joulu on tulossa. Jouluihmisten mielestä kivaa, minun mielestä taas ei. Raatihuoneen toria koristeltiin kovalla tohinalla joulumarkkinoita varten. Japanilaisesta puutarhasta tuttu punavihreä teema toistui täälläkin. Torniteema taasen oli mielestäni korni, niin kuin tämä riimikin. Kun tuohon tolppaan pannaan valot päälle ei 100-vuotinen kirkkoarkkitehtuuri juuri huomiota saa. Jouluevankeliumissa on kohta, jossa paimenet olivat kedolla vartioimassa laumaansa. Tämä tiernapoika pisti lampaat kiinni sen verran tiukkaan, ettei kukaan ainakaan näistä tee tänä jouluna rosvopaistia. Joulupukkikin näyttäytyi. Apurin ilme on paljon kertova.
Raatihuoneen torilla oli valotaulu, missä vaihtuivat numerot. Luulin ensin, että se tarkoitti kuinka monta tuntia on jouluhelvetin avajaisiin. Se olikin laskuri, joka kertoi kuinka monta päivää on siihen, että hyväksytäänkö Hampurin hakemus järjestää olympialaiset joskus vuonna 2100 tai silleen. Kaikki eivät näitä kisoja halua. Enemmän oli julisteita vastaan kuin puolesta.
Joulupukin lisäksi muita kausittaisia kulkijoita olivat tai tulevat toivottavasti olemaan pakolaiset. Tarkoitan, että toivon, ettei kenenkään tarvitsisi paeta. Asemalla oli muovinauhalla rajattu alue, jossa vapaaehtoiset antoivat ruoka-, vaate-, vesi- ja lapsihuoltoa. Junalla tulevat, eivät polkupyörillä niin kuin Norjassa. Pakolaisten lisäksi kaupungilla näkyi kodittomien makuusijoja ja tavaroita. Mikäs sen parempi paikka parkittaa kärryt kuin finanssiministeriön pohjoisen konttorin portaiden eteen.
Hampuri 4 Hamburg Rathaus
Matka kulki monesti raatihuoneen ja raatihuoneen torin kautta. Toisena matkapäivänä raatihuoneen edessä luikerteli satojen metrien pituinen ihmisjono. Ihmiset jonottivat jättämään viimeistä tervehdystä edellisenä päivänä kuolleelle Hampurin asukkaalle, 70-luvun ministeri ja liittokansleri Helmut Schmidtille. Torilla ja rakennuksessa oli suruliputus. Ihmiset jättivät paikalle kukkia, kynttilöitä, viestilappuja ja – mentholtupakka-askeja. Helmut Schmidt tunnettiin varsin kovana tupakkamiehenä.
Yhtenä päivänä aukion kautta kulkiessani huomasin, että paikalle oli saapunut rivi mustia kiiltäviä autoja ja kaksi tusinaa poliisin mobilisoituja yksiköitä. Nyt on menossa jotain suurta, tosi suurta. Mersun kyljessä P1, olisko President One? Angelica Merkel on varmaan saapunut rakennukseen. Ainakin neljä tuntia odotin pääoven edessä. Kuljettajat nousivat ajoneuvoihin ja tunsin, että kohta tapahtuu. Tapahtui todella. Kaikki lähtivät pois. Arvatkaa tuliko Merkel? No ei. Nich Merkel oder Sir Ravi Shankar, donnerwetter. Niin eikä Merkel edes ole presidentti vaan bundeskanzleri.
Hampuri 3 Hamburg Planten un blomen
Vaikka Planten un blomen onkin iso puisto ja olin sinne vielä varta vasten menossa niin silti onnistuin kävelemään sen vierestä. Ei se mitään, tulinpa sitten eri reittiä pois. Puistoa oli laitettu jo jonkin verran talvikuntoon. Vesiaiheita oli kuivatettu ja luistelukentän jää jäädytetty, kukkivia kasveja ei juurikaan enää ollut. Muurilla oli kukkia, sodan aikana Hampurissa teloitettujen ranskalaisten vastarintaliikenaisten (Suzanne Masson, France Bloche-Serazin) muistoksi. Somasti oli lehtiä aseteltu pensaiden ja kivien päälle. Jonkun mielestä on varmaan hölmöä lähteä tuhannen kilometrin päähän kuvaamaan pyökkiä. Samaa puuta, jota löytyy Teijoltakin. Miksi mennä kaupunkiin jos sielläkin haluaa mennä metsään. Itse arvotan kaupunkia myös sen mukaan millaisia puistoja siellä on. Täällä oli kaikki: ruusutarha, rhodoistutukset, kirsikat ja japanilainen maisemapuutarha. Punaisen ja vihreän kontrasti, kaunista. Seuraavan kerran jos tänne menen, olen yhden päivän bongailemassa lintuja, kasveja ja maisemaa. Teijon mettiin pääsen myöhemminkin.
Hampuri 2 Hamburg
En ollut ainoa Hampurin kävijä joka oli harmistunut. Mikä lie tuota päätöntä vaivannut, mutta minua harmitti kun Kunsthallen remontti ei ollut vieläkään valmis. Kovasti siellä hommia tehtiin illallakin parin miehen voimin, joten eiköhän se valmistu suunnitellusti keväällä 2016. Pois harmaat ajatukset ja värit päälle. Matkoissa parasta on kun omat ennakkoluulot voi todeta ennakkoluuloiksi. Enpä olisi uskonut löytäväni tanssistudiota moskeijan yläkerrasta. Siinäpä on riemukkaasti monia kulttuureja päällekkäin ja minä kun luulin television tanssiohjelmien perusteella, että tanssijat ovat viimeisen päälle kireitä ja totisia tyyppejä. Eikä ku tantsut pystyyn ja naapurit mukaan.
Hampuri 1 Hamburg
Suomessa oli kylmää, pimeää ja märkää. Lähdin Hampuriin, siellä ei ollut kylmää. Hampuri on mukava kaupunki. Olen ollut siellä kerran fyysisesti ja sen jälkeen monesti henkisesti. Laitetaanpa muutama kuvakin esille kun niitä tuli jonkin verran otettua. Luin jokin aika sitten jostain, että katukuvissa pitäisi olla liikettä vai oliko se yleensäkin kuvissa. Osaan kyllä lukea ja ymmärränkin, mutta en kaikkia ohjeita paina mieleen. Lähdetään liikkeelle tällaisilla liikkeillä.
Ilman sen suurempia sepustuksia. Alster-järven rannalla ollaan ja rautatieasemaa on vaikea ohittaa kuvaa ottamatta.
Halikonlahden iltakäynti
Ei näkynyt revontulia. Iltakuvaaminen kiinnostaa – mutta. Ainoastaan Samyangin kanssa saa jotain kuvaa aikaiseksi. Vaikka näitä kuvia ei sillä otettukaan. Pimeässä tarkentaminen ei oikein onnistu muilla. Sen ongelma on, että se on liian laaja ja kalansilmäefekti on moneen tarkoitukseen liian voimakas. Sommittelemalla horisontin keskelle ja croppaamalla 16:9 formaattiin saa ihan kelvollisen kuvan. Ihmettelen sitä, että miksi tuntuu, että kamera käy pimeässä jotenkin hitaalla. Näyttö on hidas – tarkentamisessa varsinkin, mutta miksi napitkin reagoivat hitaasti. En ymmärrä. Ei varmaan kukaan muukaan.
Helsinki 2
Ensin herätään, sitten syödään aamupala ja lähdetään kaupungille. Niin se matkoilla menee ja niin meni nytkin. Kovin paljon aikaa ei ollut, mutta Amoksen (Amos Andersonin taidemuseo) luona tuli silti poikettua. Hienot näyttelyt, kaikki kolme vai neljäkö niitä oli (asiantuntevaa syvällistä taidekritiikkiä). Helsinki Noir jäi ratkaisematta, tarinan kuvituksesta sain riittävästi elämyksiä. Hienoa, että tehdään jotain uutta eikä vain kävelytetä ihmisiä ympäri museota kädet selän takana. Amoksen huoneessa oli samanlainen tuoksu kuin Kemiön kesäpaikassa. Tiedoksi henkilökunnalle, että kristallikruunun kristallit olisi syytä pestä ainakin jouluksi.
Edellisen päivän Heikuran jälkeen mietin, että on Helsingissä ainakin jotain mitä kuvata. Siellähän on kaikkea. Paikkoja, ihmisiä ja tilanteita riittää. On kissakahvilaa, kalaravintolaa, milloin mitäkin tapahtumaa ja ihmismassojen rauhallista ja rauhatonta liikehdintää. Eikö? Sitten tulee taas se perinteinen kysymys, että eikö täällä Salossa sitten ole mitään? Pakko olla. Ei vaan näe.
Matkassa oli mukana kamera, jolla otin tuon yhden kuvan. Otin nopeamman kameran esiin kun ei voinut tietää mitä tuollaisen mölyävän porukan toimeksiannosta eskaloituu. Moottoripyörä oli kiinnostavampi kuin kulkueen kärjessä kulkeva Sinikka Sokka. Satuolentoja voin kuvata kotimetsissäkin. Sitten matka kohti kotia. Tietenkin kalliin kahvilan kautta, jotta jää oikea mieli. Salon torilla samalla rahalla saa tuoreen korvapuustin santsikupilla ja rahaa jää vielä ylikin – nih.
Processed with VSCO with b4 preset
Processed with VSCO with x4 preset
Processed with VSCO with x4 preset
Hämeenlinna
Tammelasta matka jatkui Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan taidemuseossa Martta Wendelin. Ennakko-odotus oli, että ei taida olla meikäläisen makuun. Eikä se oikeastaan ollutkaan. Aiheet vain eivät herätä minussa mitään muistoja tai takaumia eikä Kotiliesi ole koskaan kuulunut lukemistooni. Taiteilijan kykyjä en kiistä. Hienoja akvarelleja hienolla tekniikalla. Myönnetään, että kovan hammas-, leuka-, poski yms säryn vuoksi en ehkä täysillä keskittynyt tähänkään tapahtumaan. Saatanpa muuttaa mieltäni kun itku loppuu ja hammakset on taas kiristetty. Tämänkin pääsymaksun maksoin museokortilla. Näyttelyssä on mm valokuvaus kielletty, joten ei kuvia. Paitsi yksi.
Sitten Hämeen Linnaan. Tässä kohteessa keskittymistä häiritsi myös nälkä. Itse linnasta yritin ottaa sellaisen kuvan, ettei kukaan ole aikaisemmin ottanut. Onnistuin – tuli uniikki. Linnan kolmannessa kerroksessa oli Taneli Eskolan näyttely Sibeliuksen maisema. Osa oli tuttuja jostain muusta näyttelystä ja osa uudempia varmaan tätä näyttelyä varten tehtyjä. Kannattaa tuolla poiketa jos noilla seuduilla liikkuu, eihän se mitään maksa kun vilauttaa museokorttia.
Tallinna väreissä
Yhtään ihmiskuvaa ei näihin jostain syystä tallentunut. Ei vaan tainnut tulla sellaisia paikkoja. Kuvat ovat jostain alueelta vanha kaupunki, Kadriorg, Kalamaja…
Tallinna oli muuten entisenlainen, mutta sataman edustalla parkissa ollutta harmaata alus, jonka perässä oli Yhdysvaltain lippu, en ollut ennen nähnyt.
