Olen aika varma, että jäin koukkuun tähän koivuun. Miksi? Kierrät puuta ja tutkit sitä eri suunnista. Päässä on joku kuva ja näyttää, että etsimessäkin on sama näkymä. Kun kuvat saa koneelle ne ovatkin jotenkin muuttuneet matkan aikana. Eivät ne olleetkaan sitä mitä piti. Seka- ja muuta sotkua olivat. Pitää mennä uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ei onneksi ennen kevättä. Näin pienestä ei taida olla talvikoivuksi. Paitsi jos saisi taustan…
Etsin usein kuvioita joita puiden lehdistä muodostuu varjoina tai reikinä ja repeäminä. Vaahterasta löytyy usein Batmanin merkkejä, mutta haavan lehdestä siluetteja. Lepän lehdistä taas löytyy reikiä, joiden läpi voi katsoa näkyykö jotain uutta.
Luin jostain laatujulkaisusta joskus, että ihmiset, jotka näkevät ilmestyksiä vaikkapa paahtoleivässä tai öljytahrassa ovat usein uskonnollisia tai alttiita sellaisiksi alkamaan. Uskokoon kukin mihin tahtoo. Vähän ennen tätä kun otin kuvaa edellisen postauksen auringonkukasta. Olen ihan varma, että kuulin takaani kavioiden kopsetta. Mitään en vasta-aurinkoon nähnyt mikä siellä olisi kulkenut. Hetken päästä kuului koiran haukkua. Mitään en ollut ottanut.
Mitään palaa. Samalta reissulta kuin edellinenkin kuva. Nyt on kuvien kanssa vähän kiirettä ja pidetään sivut lämpiminä tällaisilla turhilla postauksilla. Olympuksen vakaajan teho näkyy tässä kuvassa. Ilman jalustaa, polttoväli 27 mm (54 vanhan ajan milliä) ja aika 1/13 sek. Omat fourthirdsit eli 43:t puron penkalla huonosti tuettuna.
Pysähdyin seuraamaan koivunlehtimassa liikkeitä rannan laineisssa. Tulee hienoja harjanteita sopivilla valotusajoilla. Tämän pidemmällä tulee pelkkää sotkua. Otin sitten jalustankin esiin ja aloin tehdä systemaattisemmin tutkimusta valotusajan vaikutuksesta. Vapaalla kädellä tuli parempia. Lopetin kun silmälasit jotenkin putosivat tuonne lehtien joukkoon. En kyllä ymmärrä miten ne putosivat takaraivolta eteenpäin.
Salossa taidemuseo Veturitallissa oli hiljattain Leena Luostarisen näyttely. Tästä tulee mieleen näyttelyssäkin ollut Tunisian yöt. Tulee mieleen vaikka onkin ihan erilainen. Yö tässäkin on ja palmu rannalla. Juksun juksu.
Yritin laajempaakin kuvakulmaa, mutta puut alkoivat kaatua niin rumasti, ettei tullut kiva. Tätäkin on jo suoristettu vaikka tehollinen polttoväli on niinkin paljon kuin 24 mm vanhaan aikaan.
Lempimännikköni, auringon jo laskettua. Pääsi taas pimeä yllättämään ja varusteista puuttui esim taskulamppu, jotta olisi voinut luotettavammin tarkentaa, jalustakin jäi laittamatta. Vaikka kuva onkin mustavalkoinen niin silti näen siinä mäntyjen oranssia ja sammaleen vihreää.
Pitkästä aikaa Vaisakossa. Tavoitteena bongata pikkutikka ja pyrstötiainen. Vaihdoinkin teeman vaahterapäiväksi.
Eilinen vesisade muuttui illan ja yön aikana lumeksi. Luminen metsä on hieno paikka. Neljän sentin lumikerros riittää hiljentämään äänet ja muuttamaan valot. Neljäkymmentä senttiä on jo liikaa.
Kolme ristiä. Jäivätkö nämä pystyyn säälistä. Jäivätkö nämä pystyyn arvottomina. Jäivätkö nämä pystyyn tuottamaan uutta metsää. En tiedä, synkkää on kuin Golgatalla.