Posts Tagged: taivas
Kalustopäivitys m.Zuiko 7-14Pro
Hankin vanhan 9-18mm laajiksen tilalle 7-14mm/2.8 Pro:n. Nyt on Holy Trinity koossa. Aika jötkylä. Sattui myös kirkas taivas niin pääsi testaamaan. Ei nyt tältä istumalta pysty sanomaan reunapiirrosta ja vääristymistä, Kaikki tähdet ovat yhtä venyneitä ja teräviä. Se siitä laitetestistä.
Revontulista muuten. Aikamoista taiteilijan vapautta noissa kuvissa on. Kyllähän tuosta ensimmäisestä kuvasta runon kirjoittaa ja laulun tekee. Oikeasti tilanne ei ollut edes noin värikäs kuin tuo toinen kuva on.
Länteen itään
En voi lakata ihmettelemästä – se nyt vaan on sellainen sanonta – sitä, miten taivas voi auringonlaskun aikaan olla idässä niin eri värinen kuin lännessä. Jatketaan ihmettelemistä.
Kuuta on kuvattava
Tuskin kestää näin hienot kelit täysikuuhun asti. Kuvataan nyt kun se näkyy.
Kuun lisäksi näkyy kamalan näköisiä pakkausjälkiä.
Vyörypilvi
Tämä taitaa olla sellainen. Somerolta löytyi. Puoli tuntia aikaisemmin Somerniemeltä keskustaan ajaessa pilvi oli vielä ihan tasareunainen. Tästä vähän myöhemmin se hajosi kokonaan. Muutama leimahdus tuli ja vettä vähän myöhemmin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perseidit 2016
Noin sadasta kuvasta yhteen tuli hyvä. Värejäkin näkyy. Noin klo 01:00 lopetin.
Hei halo oo
Olen aika paljon ulkona ympäri vuoden, mutta silti näen haloja tosi harvoin. Paitsi viime päivinä. Ihan kahdella ilmiöllä on yllätetty.
Ensimmäinen on ilmeisesti 22 asteen kaari. Joku voisi tuohon kuvaan piirtää, missä tuossa on se 22 astetta. Wikipediassa ja netissä muutenkin selostetaan asiaa hirmu tarkkaan, mutta mitä se minua auttaa, onko taivaalla satunnaisen vai lyijykynän mallinen kide. Eihän se tänne asti erotu.
Toinen on helpompi ja siitä selviää ilman astelevyä. Se on siis zeniitinympäristön kaari. Taivaanlaella eli zeniitissä, sateenkaaren näköinen.
Ihan tavallinen kesäpäivä
Paitsi, että ei satanut. Eikä oikein tuullutkaan.
Matkalla pohjoiseen
Ainakin aurinko oli vasemman käden puolella, niin kai suunta silloin on pohjoinen. Merellä ei voi tehdä tarkistusta muurahaispesien mukaan.
Aika ruma on tuo Tukholma yläpuolella oleva mustaruskeakeltapilvi. Samanlainen on Tallinnan ja Helsinginkin yllä. Laitetaan pinkkipurppurat lasit päähän ja katsotaan itätaivaalle tai annetaan auringon laskea ja pimeyden peittää kaikki myrkyt maalta, taivaalta ja mereltä.
Pilviveikko
Tuli häiritsemään tähtikuvausta. Oikeastaan hyvä niin, niin pääsi ajoissa nukkumaan eikä tarvinnut palellakaan. Hieno keli oli kyllä tuohon asti.
Tammikuun tähtitaivaan alla
Kuvaamaan mennessä on hyvä olla suunnitelma. Minulla oli. Kuvataan tähtiä, tähtitaivasta. Tammikuu on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen kylmä kuukausi. Ennuste kertoi, että säätyyppi olisi vaihtumassa. Vielä olisi mahdollisuus kirkkaan taivaan kuvaamiseen. Olosuhde oli otollinen – tyyni, pilvetön ja -20 astetta. Oli otollinen, kunnes tuli muita muuttujia. Taivaalla oli 80 prosenttisesti täysi kuu. Oli valoisampaa kuin hämäränä päivänä ja pohjoisella taivaalla näkyi revontulia.
Revontulet etelässä ovat niin harvinaista katseltavaa, että ei niille voi kääntää selkäänsä. Vaikka sormet ja varpaat palelevat ja sisältä on jo niin kylmä, että sattuu, silti haluan katsoa näytöksen loppuun. Näytökseen kuului jään pauke, ääni jota en vielä kuullut minkään soittimen esittävän. Välillä näytti ja tuntui että kylmä usva olisi kulkenut rannan poikki.
Autolle kuun valossa kävellessä mietin taas samaa kuin monesti ennenkin. Pienellä vaivalla voi saada ison elämyksen.
Sain ne tähdetkin kuvattua. Olivat pudonneet hangelle.
