Posts Tagged: landscape
Kasnäs
Aamupäivän ajelulla naapurikunnan puolella. Vaikka noillakin kallioilla on tullut kymmeniä kertoja talsittua niin aina tuon lenkin kiertää. Onneksi kalliot jäivät, vaikka Sinisimpukka lopetti. Enemmänkin tuolla olisi katsottavaa kun vain laajentaisi reviiriä.
Mukana oli Olympus Tough TG-5. Kääntyvä näyttö olisi kiva. Ei tohdi mennä ihan joka paikkaan pitkälleen (edes polvilleen) hanhilokkijoutsenalueilla. Pieni kamera, pieni keskittyminen. Vähän voisi varmuuden katsoa miten räpsii. Näytön kanssa sommittelu on joskus hankalaa olosuhteista johtuen. Voisihan toki ottaa kännykällä oi share yhteyden ja pyytää vaikka assistenttia laukaisemaan tai istua itse retkituolissa laukomassa ja antamassa ohjeita kameran liikutteluun. Sitten on se kromaattinen aberraatio, jota tunkee joka saumaan. Edellisen käyttökuukauden perusteella sanoisin, että kyllä tuota mukana kantaa ja kuvia ottaa. Kaikkea ei voi saada.
–
–
Mäntynotko
Notko, kuru, rotko, kanjoni, ylämäkialamäki en mää tiedä mikä tuo on. Aina kaunis paikka ja kuvauksellinen – varsinkin kun valot sattuvat kohdilleen. Tänään oli sellainen tylsä eli dull valaistus. Ei lähtenyt varjot leikkimään. Onhan se kiva, että voi vuorotella mäntyjen ja sähkötolppien kuvausten välillä.
–
Tähtikuvaajan tähti jäi syttymättä
En jaksanut vielä elokuussa tähtitaivasta kuvailla. Kärsimätön on hän, huono odottaja, aina liian aikaisin paikalla, kylmäkin olisi voinut tulla ja kuulua omituisia ääniä. Etelän suuntaan näyttäisi olevan hyvät näkymät, länteen on Salo ja itään Perniö. Ei tähtiä eikä iltaruskoa tällä kertaa. Säilyyhän tuo paikka seuraavaankin kertaan.
—
—
—
Tylsän päivän maisemia
Tämä maisema on kaunis ilman noita tolppiakin. En käsitä miten tuo pelkkä kummun raja taivasta vasten voi olla niin tyyni. Pitää ottaa tämä kohde seurantaan. Jäin miettimään myös sitä, että otinko minimalistisen valokuvan. Otankin huomenna kynän ja jaan sen pelkistettyihin geometrisiin elementteihin.
—
Käymäsä Torronsuolla
Sade vesitti retken huippukohdan eli kiipeämisen lintutorniin, torsonsuo sentäs. Reittivalinta oli sellainen, että mennään torniin sitten lopuksi. Viimeiset noin kolme kilometriä satoi – eikä siinä vielä kaikki – satoi sen jälkeenkin. Tuollaiseen vieraaseen paikkaan kun menee niin onhan se vaan sellaista silmäilyä. Varmasti jokapäiväisenä kohteena jatkuvasti vaihteleva ja uutta esittävä. Harvemmin poikkeavalle se on vain suota. Kiersimme koko lenkin. Alkumatka ihan ok, mutta aika turhaa kierrättää niitä teitä pitkin ja varsinkin loppupätkä vielä Somerontietä. Jonkun verran olisi pitkospuissa korjaamista. Ilman niitä tämä kohde on aika hankalasti tennarikansan saavutettavissa.
—
Pyöräillen Painion ympäri
Vuonna 2016 pidin järvestä teksteillä täydennettyä kuvapäiväkirjaa – Blurbista löytyy. Silloin yksi toteuttamatta jäänyt idea oli ajaa järven ympäri polkupyörällä ja katsella järvimaisemaa vähän kauempaa. Ideana oli pysyä mahdollisimman hyvin tiellä tai polulla ilman pusikoissa rämpimistä tai toisten tonteille tunkemista. Pakkasin repun ja heitin sen selkään, koska matkapyörässäni ei ole tarakkaa. En nyt itseäni aivan I.K. Inhaksi tuntenut, vaikka pyöräilevä valokuvaaja hetken olinkin. Tällainen oli minun Tour de Painio tai Painio Runt.
Myllylä
Myllylä
Vesanojantie
Vesanojantie
Venevalkamantie
Venevalkamantie
Salkolantie
Ämyri
Kirkkoranta
Kallioinen
Kallioinen
Palikaistentie
Palikaistentie
Kuumakalliontie
Kyttyräkivi
Pyöräilevän valokuvaajan otoksia jos haluaa seurata niin täältä löytyy.
Voi taivas
Kuuta odotellessa oli aikaa katsella taivasta. En muistanutkaan millainen tunnelma on hämärtyvällä järvellä. Muuttoon valmistautuvat linnut parveilevat, kurjet huutavat, kuhat käyvät näyttelemässä selkäeviään, järvi tyyntyy, hämärtyy. Taivas pilvineen heijastuu järven pintaan. Aurinko laskee ja alkaa värjätä pilviä oranssia, violettia ja punaista. Auringonlaskun puolella taivas muuttuu punaiseksi. Aurinko poistuu ja on kuun vuoro valaista.
—
—
—
Voikukkia, piha täynnä voikukkia
Oli ajatus voikukkia kuvaamisesta. Piti löytää noita pörhöpäitä ja kuvata jotenkin. En tiedä miten, mutta joku voikukkatunneli tai käytävä oli mielessä. Unhotin koko asian ja kuvauspaikan spottaamisen. Tällaiset löysin ja näin kuvasin. Ihan muuta kuin lähdin hakemaan, mutta itse tykkään. Tuo entinen metsä oli taas inspiraation lähde.
Aja hiljaa isi
Iittalassa, Kaivolassa vai mikä lie oli tuollainen ujo merkki. Ei halunnut tehdä itsestään suurta numeroa.
Somerolla vähimmäisnopeusmerkki on kohdillaan. Alle 60 jos tuosta ajaa niin varmaan liukuu penkkaan. Kuka ikinä tuonne mäelle tuon linkin pystyttikään, olisko kuitenkin kannattanut ensin opetella, että mitä eroa on 45 ja 90 asteen kulmalla.
–
Vanha paikka – parempi mieli
Kevät teki temppunsa ja räjäytti kaiken vihreäksi. Ensin hannataan ja hannataan sitten kaikki heti päälle. Se kaikkein ohuin ja hennoin vihreä jäi tänä vuonna näkemättä. Valkovuokkoja kyllä riitti vielä pitkälti äitienpäivän jälkeenkin.
Onhan nää sellaisia #suomi100 kuvia, mutta menköön.
–
–
