Meren äärellä
En ole liittynyt lopettaneiden blogin-pitäjien joukkoon. On vain ollut kaikenlaista murhetta. Tänään kuitenkin kävi niin, että henkilökohtainen avustajani kärräsi minut Halikonlahden rannalle. Oi tätä tilan tuntua verrattuna viime viikkojen tilanteeseen.
Marrasmetsä
Täällä on aina marraskuu. Kuivia lehtiä, lahoja puita vuoden ympäri, aina yhtä pimeää. Yksi töyhtötiainen antoi merkkejä olemassaolostaan. Hieno paikka.
Luonto parantaa
Tuskinpa paranin, mutta en ainakaan huonommaksi mennyt ja oli mukavaa. Kuvia voisi kyllä parantaa.
Tuo hyvin jonoon järjestäytynyt pilvijoukkio oli hieno.
Vaisakko Salo
Ettei tarvitse palella Halikonlahden tuulissa niin menimme Vaisakkoon metsän suojaan. Tuulihan sielläkin osan matkaa ja sen jälkeen alkoi märät lehtien kuorruttamat pitkospuut. Aika rentona piti askeltaa.
Onhan tuolla ihan viihdyttävää. Järripeippo, viherpeippo, tikli, punatulkku, palokärki, puukiipijä, sinitiainen, talkkari, närhi, korppi ja heinäsorsa viihdyttivät omalla panoksellaan.
Veturitalli Jarno Vesala
Tämä oli hieno. Hienosti yhdistetty valoja, rakennelmia, kuvaa, ääntä varjoja, pimeyttä, veistoksia, tasoja ja mielenkiintoisesti rakennettu erilaisia näkymiä.
Väkisin otettu
Kovin vaikea on saada juonesta kiinni kun tulee niin harvakseltaan kuvattua. On taas se vaihe, että kuvaisiko kivaa, rumaa vai ei mitään. Koivikko on aika varma aihe, ympäri vuoden.
Taidevaellus Helsinkiin
Koko kesä ollut aikaa ja vihdoin lähdettiin. Uutena kohteena Amos Hem, Yrjönkadulla. Taidemuseota on palautettu alkupäiseen asuunsa muutaman huoneen verran. Hienosti kunnostettu, jonkun verran tauluja, mutta ei varsinainen taidenäyttely tai galleriatila. Oikeasti kävin vakoilemassa ovatko Söderlångvikistä kadonneet ruukut siirretty tänne vai tilapäisesti kesänäyttelyn alta muualla jemmassa. Ei näkyny.
Toinen kohde oli Kansallismuseon outsider tai marginaalitaide -näyttely. Jonkun verran oli ennakkoluuloja, johtuen siitä, että en ymmärrä, miksi pitää tehdä noita luokitteluja. Ottaa vaan niin, että menee katsomaan kivoja kuvia ja unohtaa kategoriat. Onneksi olin väärässä. Nämä työt kertovat tarinaa aivan samalla tavalla kuin valokuvan tarkka maalaus 1600-luvulta hanhen nyppimisestä hollantilaisessa keittiössä. Kovia juttuja sarjassaan kumpikin, kumpaakaan väheksymättä. Hyvä mieli jäi.
Kolmas kohde oli Kiasman Ars Fennica. Koska olen osoittanut olevani nykytaidetta huonosti ymmärtävä henkilö, niin ei tästä sen enempää, paitsi Camille Normentille’n työ. Sitä ei tarvinnut katsoa, kunhan istui ja antoi vaikuttaa.
Etsi 7 – 8 virhettä
Pixel-puhelimen mukana tulee työkalu, jolla Google-kuvista voi poistaa henkilöitä. Ei ole väliä millä kuva on otettu, kunhan se on Kuvissa.
Hmmm.
Tallinna syyskuu 2023
Muutama päivä Tallinnassa kolmen sukupolven voimalla. Sellainen erilainen seuramatka. Koko matka meni puhelimella, ilman suurempaa säätämistä. Pixelin raw on niin kauheeta, etten ala säätää.
Ymmärrän varsin hyvin jos joku paikallinen noista katutöistä ärsyyntyy. Aikamoista puikkelehtimista. Kumussa tuo naisten grafiikkakokoelma oli hieno. Ripustus nyt ei ihan työmaa-aitoja ollut, mutta kivan labyrintin olivat tehneet. Hirveästi töitä ja ripustuspinta-alaa, mutta silti ilmava. Kannattaa käydä katsomassa. Muutenkin näyttely oli rauhallinen, ei mitenkään raivoisa eikä provosoiva.
Sää suosi, päivä oli hot, ilta oli hot ja hotelli oli hot.
Fotografiskaan oli edellisen kerran jälkeen tullut Omar Victor Diop. Tämä heppu oli Turun taidemuseossa viime vuoden keväällä, josta kirjoitinkin kattavan arvioinnin. Tämä on hyvä, varmaan jos näen kolmannen kerran, niin aina vaan paranee. Ei Miles Aldridgekaan huono ollut.
Nobblesnerin Kai Art Centerissä oli Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter ‘Hyperweb’. Kiasmassa ollut 2019, ei tällä työllä. Tämä oli hyvin viihdyttävä, ainakin 2,5 vuotiaan mielestä. Miksei minunkin, mukavat tuolit, rauhoittava musiikki.
Siinä ne päivät menivät. Nukkumaan naakkaparvien kanssa samaan aikaan ja aamulla kohti kotia.
Hämeenlinna eloku2023
Ennen kaupunkiin sisälle menoa, pieni vilkaisu hieman ylempää. Aulangon näkötornista. Aika homma tuokin on ollut rakentaa. On varmasti ollut 1907 joku kivimiesten porukka, joka näitä on laittanut pystyyn. Ei ole tavallisen kirvesmiehen hommaa tuollainen. Onhan tuolta näkyvyyttä. Muraalitkin erottuivat.
Varsinainen kohde oli Hämeenlinnan taidemuseo ja tarkemmin Vexi Salmen muistonäyttely. Hieno otos Salmen kokoelmasta, hänen aikalaistaidetta pääasiassa. Henkilökohtaisesti en Vexi Salmea tuntenut, mutta sen verran haluan muistella, että vuonna 2017 ollut Salmen kokoelmista koottu Rappiotaidetta, on yksi vaikuttavimmista näyttelyistä joita olen nähnyt.
