Notkolla
Naapurikunnassa Somerolla on Häntälän notkot. Salon jokimaisemien rinnalla ne ovat enemmänkit rotkot. Rotkoilta ne tuntuivat silloinkin kun nuoruudessani ajelin niitä vanhalla mersun kuorma-autolla kun tuntui, että vaikka kuinka otti vauhtia alamäkeen, niin ylämäessä ei ykkönen meinannut riittää. Se rotkoista ja muisteluista. Palataan notkoihin.
Pienuudessaankin nämä ovat jotenkin ihastuttavia. Nuo muodot varsinkin. Ei mitään ylenpalttisen kerskailevaa mäkeä vaan pientä ja sievää.
Kulttuuriympäristön näköala
Kulttuuriympäristö tässä yhteydessä tarkoittaa, että paikka on ylipäätään ollut rakennettu, ei sitä, että siellä olisi kesäteatteri tai festivaalit. On Hornien ja Armfeltien aatelisten kelvannut tuolla käppäillä ja tiirailla naurulokkeja, kanadanhanhia ja laulujoutsenia. Varmaan vesirajakin on ollut vähän ylempänä 200 vuotta sitten, niin on voinut ihan paljaalla silmällä tihrustaa. Mahtoikohan nuo edes kuulua silloin Suomen linnustoon. Näkymä ja Vuorentaka ainakin olivat. Vuohensaari edessä keskellä ja Vaisakko oikealla. (Edit: Tarkastin lintuatlaksesta, kanadanhanhea ei ainakaan pesivänä ollut Hornien aikaan.)
Hamarijärvi Kirjakkala Perniö
Polvet toimivat vielä, niin otetaan sen kunniaksi Hamarista välillä rantasipiperspektiivistä yksi kuva. Hamarikuvia on tullut aikaisemmin otettua muistakin suunnista.
Kevään värit
Ei aina sitä samaa oljenkeltaista kuivaa heinää maisemaa vaan kunnon kuraa. Tuossakin on kuukauden päästä jo jotain muuta väriä. Kuva on Perniön Pohjankylästä.
Kotiseutuni mun, Kuusjoen hautausmaa
Päivän pyörälenkki vei Kuusjoelle. Mielenkiintoinen kohde. Lähempänä jos asuisin, niin seuraisin milloin tuo portin varjo olisi mielenkiintoisimmillaan. Ehkä salaa maalaisin portin valkoiseksi, niin saisi portista negatiivin. Nyt kun tarkemmin katson, niin olisikohan niin, että klo 12 varjot tulisivat kohti.
Salo Pertteli Uskelanjoki
Löysinpä taas pitkästä aikaa kameran ja lähdin sitä inhasti ulkoiluttamaan, siis polkupyörällä. Tämän vuoden lämpimän ajan tavoitteena on aktivoitua tutkimaan lähiseutua laajemminkin pyörän satulan päältä. Tästä myöhemmin, aika näyttää miten käy. Pääsin kuitenkin jo kymmenen kilometrin päähän (ja takaisin).
Koko jokea ei ole tarkoitus dokumentoida. Siitä on jo olemassa Lasse Kylänpään kirja Uskelan joki.
Itse pidän tuosta jälkimmäisestä kuvasta. Se voisi tosin olla mistä tahansa paikallisesti kuraprunnista.
Pitkästä aikaa Painiolla
Tai ylipäätään missään, ainakaan kameran kanssa. Kelirikko on vaikuttanut kuvaamiseen, eipä kiinnosta pakkasilla lähteä kuvailemaan. Ei ole pakko palella. Tänään olisi voinut olla kopterillekin käyttöä, mutta on vielä lisenssi suorittamatta. Sitä paitsi kun on sukset, sauvat, kamera, reppu, hiki, kuuma, lasit huurussa, hanskat hikiset niin ei siinä enää kopteria tarvita. Arvostus niille monilahjakkuuksille, jotka jaksavat koko arsenaalia mukanaan raahata ja vielä käyttääkin. Minä olen säätämisen lopettanut.
Kuvassa taivat, Painiojärvi ja Holman saari, jonka minä opin tuntemaan nimellä Papinsaari. Miksiköhän senkin nimi piti muuttaa.
Ovathan kaikki jo muuten käyneet tutustumassa palveluun vanhatkartat.fi , sieltä tämäkin asia selviää.
Talvi yllätti valokuvaajan
Kukaan ei kertonut, että 40 kilometriä pohjoisempana on jo melkein latu ja melkein kantava jää. En sano, etten koskaan kyllästy tuohon maisemaan, mutta en ainakaan vielä ole kyllästynyt.
Vastuuvapauslauseke: En siis oikeasti ole valokuvaaja vaan valokuvien ottaja.
Hukkavalossa
Oli tullut lunta. Vanha kansa kertoo, että kun on vähänkin lunta, niin on heti valoisampaa. Odottelin siis pimeän tuloa ja lähdin metsään testaamaan. Kyllä, valoa riitti. Kyllä kansa tiesi.
Tein päätelmän, että keltaiset ovat kasvihuoneita ja valkoiset taajamia. Kyllä nuo voisi mennä revontulista, ellei mistään mitään tietäis.
Halikonlahti Salo
Ei kaikkien päivien tarvitse olla harmaita. Tänäänkin oli mustavalkoinen päivä. Hiljaista on Halikonlahdella, teemaan sopien isokoskelo ja mustalintu. (Eivät kuvassa.)
