Sattui niin, että ohikulkiessani tuuli tyyntyi ja aurinko paistoi. Voi ku nättiä, kukkia ja kaikkea, aurauskepitkin jo valmiina.
Kun puhutaan jostain mahdottomasta asiasta, joka ei tule koskaan toteutumaan käytän itse keksimääni vertausta: Yhtä mahdotonta kuin kurtturuusun hävittäminen.
Vaisakon luonnonsuojelualue sijaitsee Salossa. Ensimmäinen kuva on biologiaa ja toinen on taidetta. Pyydän huomioimaan ensimmäisessä kuvassa, että oksat menevät vaakasuoraan. Kuva ei ole siis väärinpäin oleva kuva pajun vitsoista. Ne ovat tammen oksia. Olen tuon tammen ennenkin nähnyt, mutta nyt vasta huomasin. On se muuten paksu.
Siinä on pätkä. Loput tulee myöhemmin, jos tulee. Make Halikonjoki Great again.
Pahainen sillä, että siitä on kauhea ajaa pyörällä ja sillä, että se on niin viehättävä paikka, mutta koskaan en saa siitä sellaista kuvaa kuin haluan. Paikkana kaunis, niin kuin moni muukin jokinotkon painanne ympäri salonseutua. Taikaa ei murrettu vieläkään. Siinä on myös yksi kukkula, jonka päälle haluaisin siniselle taivaalle valkoisen kumpupilven. Ei onnistu sekään.
Ei nuo polkupyörällä tunnu ihan samoilta kuin joskus moottoripyörällä tuntui. Nyt on ainakin aikaa ja mahdollisuus katsella maisemia. Polkupyörälläkin ajaessa pitää muistaa, että sekin menee sinne minne katsoo. Maisema on Salon kaupungin Kuusjoen kaupunginosasta.
Kattilaan, koska Salo on kuopassa. Kotikattilaa kohti, koska asun jossain tuolla ja monesti on ollut ruoka odottamassa. Tämä maisema on auennut eteeni satoja kertoja. Monesti sellaisena, että nyt on koti lähellä, jaksaa vielä muutaman kilometrin. Fyysinen kotini on tuolla edessä ja henkinen kotini takana. Tämä mäki erottaa ne toisistaan.
Otapa kasvikirja käteen ja huomaat kuinka paljon noita voikukan näköisiä kukkia onkaan. Ajattelin vain vielä määrittää tuon, mutta en tuon kuvan kanssa onnistunut. Olkoon valvatti, maitiainen tai mikä hyvänsä pukinparta. Tuskin tuo siitä loukkaantuu.
Ensi kerralla otan tuntomerkit tarkemmin.
Toisin kuin Kirkan Varrella virran, Eppujen Vihreän joen rannalla ei ole ympäristön tilaan kantaa ottava kappale. Koska tuo vihreä tuossa veden päällä on ilmeisesti silmälevä eikä sinilevä, niin rohkenin päätyä tähän kappalevalintaan. Silmälevä ei ole myrkyllistä, mutta en käynyt kokeilemassa. Viime vuonna tätä oli niin, että joki näytti pinaattikeitolta. Hienot värit kuitenkin.
Jos haluaa aloittaa risukuvauksessa, niin kannattaa aloittaa juhannuskokolla. Se on helppo.
Vaikka metsänäkymä näyttäisi kuinka kivalta ja vaikka se näyttäisi vielä etsimessäkin kivalta ja vielä kameran ruudullakin kivalta (oletus digicamera), niin ruudun ääressä huomaa, että sokea kanakin olisi onnistunut yhtä hyvin ja risukasa kävi lankeemuksen edellä. Aina on joku tikku väärässä paikassa. Olen aina arvostanut ja tulen arvostamaan hyviä metsäkuvia. (No, vähän ne parani kun katsoi vielä uudestaan.)
Kuvat ovat Salosta, Vaisakon luonnonsuojelualueelta.
Kaikki alkoi jo kauan sitten. Saloon alettiin rakentaa uutta jätevoimalaa. Lenkkipolun varrella, eräänä päivänä huomasin, että metsän takana pilkotti nosturi. Sitten nousi savupiippu. Halusin kuvan, missä on etualan hakkuuaukio ja metsän takaa nousee jätevoimalan piippu. Eikä kun toteuttamaan. No eihän se onnistunut ei sellaista polttoväliä ollutkaan. Kun menin lähemmäs, menin samalla alemmas ja piippu hävisi näkyvistä. Olisi siis pitänyt mennä samalla korkeammalla. Onhan mulla drooni. Ne sen polttoväli taas on niin laaja, että pitäisi lentää laitoksen viereen. Visio ei siis toiminut. Jätetään tähän. (Paitsi DJI:lla on sekin versio, missä on pidempi putki, hmmm… Älkää hullua yllyttäkö.)