Posts Tagged: cityscapes
Ulkoilutan kameraa Lontoossa päivä 2
Onhan joku syy oltava, että lähden pois kotoa. Yksi oli Tate Modernissa oleva Sir Eltonin Johnin kokoelmista koottu The Radical Eye näyttely. Vintage-vedoksia vaikka keneltä. Näyttelyjulisteessa oleva kuva on Man Rayn Glass Tears. Näyttelyssä oli kuvaaminen kielletty. Muistikuvana mieleen jäi Irving Penn’in Corner Portraits sarja. Videolla Sir Elton kertoi muuttaneensa isompaan asuntoonkin vain sen vuoksi, että saisi enemmän kuvia seinille. Näytti, että olisi niistä saanut toisenkin näyttelyn. Vaikka uudemmasta materiaalista.
Samalla rahalla tai oikeastaan ilmaiseksi käveltiin läpi koko museo. Onhan siellä vaikka mitä. Esimerkiksi Cildo Meireles Babel, 2001. Radioita eri vuosilta, vanhat alhaalla ja uudet päällä. Radiot päällä, tietenkin.
Sitten matka jatkui Millennium Bridge kautta kohti turistialueita. Lontoossa huonosti markkinoitu alue on joen penkka. Valtavasti potentiaalia kaltaiselleni tonkijalle. Löysin hienon hampaan ja posliinin palasia. Big Ben vaikka Big ja High onkin ei ole kovin usein tiellä ja bombaamassa kuvia. Toisin kuin vaikka Berliinin TV-torni. Theresa Mayn työpaikan kohdalla oli aina iso joukko ihmisiä vahtimassa, että Theresa pysyisi kaltereiden takana. Poliisit heittää herjaa ja ihmiset ottavat kuvia. Sitten tuli joku hevosnäytös. Ei mitään käryä mitä tapahtui, ihmislauma taulutelkkarit tanassa. Sitten taas kun joku soittaa kunnon rokkia Travalgar Squarella niin pääsee viereen kuuntelemaan ja katselemaan. Ihmeellinen maailma.
Linnustajille vielä päivän tunnistustehtävä.
Ulkoilutan kameraa Lontoossa
Monista vuosistani huolimatta en ollut aikaisemmin käynyt Lontoossa. Ennakkoluuloinen olen, tunnustan sen. Joku voi ajatella, että kuka tollo menee Lontooseen ja innostuu jostain hemmetin kottaraisista ja puluista. Varmaan sellainen, jonka tietämys englannista on tasolla Never Mind the Bullocks, London Calling ja God Save the Queen.
Tulopäivä on aina lyhyt. Kävely Kensington Parkissa ja huoneeseen. En ole ennen nähnyt, että kottaraiset syö pullaa. Mainiota tyyppejä. Ensin kottaraisena paikalle nappaamaan patonki ilmasta ja sitten pakoon perässä lyllertäviä puluja.
Salo, hyvää ja kaunista 6
Salossa on kivaa se, että siellä karhutkin voivat kulkea vapaasti keskustassa. Talvellakin?
Missä muussa suomalaisessa kaupungissa on taidemuseo, joka järjestää niin pienillä resursseilla niin kansainvälisen tason näyttelyitä. Häh? Ei missään. Heikki Willamo Salossa taidemuseo Veturitalli 4.2.2017 alkaen. Eikä tässä vielä kaikki, jatkona muille ulkomaan elävien näyttelyille syksyllä Elliott Erwitt.
Salo, hyvää ja kaunista 5
Epäilemättä tuo 100 % American Style on hyvää. Kaunista on, että tuossakin kioskissa jaksaa aina joku yrittää. Välillä taukoa on vähemmän ja joskus enemmän. Edelliset lähtivät lomalle – eivätkä palanneet. Kaunista on tuo kioski-kyltti, joka on jäänyt ties kuinka monennelta edelliseltä yrittäjältä Se on yksi ajan kerrostuma. American style grill kioski 100 % – tasan.
Pahkavuoren kioski
Salo, hyvää ja kaunista 4
Enpä sanoisi, että Rautatiesillan ja Mariansillan alue olisi mikään ruma olisi näin valaistuksen aikaan. Oletuksella, että keinovaloista tykkää. Valokuvaajalle eri valkotasapainoiset valonlähteet tuovat mukavaa väriä pimeyteen. Vandalismin seurauksena rautatiesillassa on vain kolme valaisinta. Suurena haasteena olisi saada jokaisen spotin alle yhtä aikaa ihminen. Se on vaikeaa jo senkin takia, että pitäisi olla yhtä aikaa kolme ihmistä liikkeellä pimeän aikaan. Muutenkin jännityksellä odotan, milloin kohtaan ensimmäisen ihmisen.
Matkakohteena Berliini – Osa 2
Jossain vaiheessa reitti vie Holocaust muistomerkin ohi. 2711 kivipaatta pitäisi laittaa miettimään. Nythän on niin, että verkossa näitä kuvia on varmasti ainakin yksi per vainoissa kuollut ihminen. Yritin ottaa sellaisen, joita en muista aiemmin nähneeni. Jäädään odottelemaan.
Vaikeasta asiasta toiseen vaikeaan. Berliinin muuri. Ensimmäiset muurielementit näin Potsdamer Platzilla. Niillä paikoilla, missä muuri on joskus ollutkin. Hyi ällö, minkä näköistä ja ihmiset ottavat siitä vielä kuviakin. Yäk. Autenttisempi pätkä sijaitsee Topographie des Terrors paikalla. Varmasti aito ja originaali, koska se on aidattu molemmin puolin. Mitenhän tuollaisen muurin rakentaminen nykyisin onnistuisi? Sen arvo on yli 500.000 euroa, joten hankinnasta pitäisi järjestää EU:n laajuinen kilpailutus. Siihen päälle vielä valituskierros ja Markkinaoikeus.
Päivän taidepläjäys oli Martin-Gropius-Bau. Useita näyttelyjä ja kaikkiin voi hankkia oman pääsylipun. Me katsoimme Berenice Abbottin kuvia New Yorkista ja Thomas Struthin kuvia vähän sieltä ja täältä. En tiedä millaista laakaa Abbot käytti, mutta karvan tarkkoja olivat vedokset. Oman Struthini otin myöhemmin kaupungilla vielä tyhjästä tontista. Tuosta 12 neliön vedos raameihin ja seinälle.
Yleisenä huomiona, että ainakin turistien enemmän tallaamilla alueilla on hyvin siistiä. Eikä tarvinnut koiranpaskoja väistellä.
Matkakohteena Berliini osa 1
Vähän on tullut postattua ja aika vähän kuvattuakin. Kesäkuisen Nick Brandt Inherit the Dust näyttelyn jälkeen ei huvittanut oikein mikään. Matkalla kamera taas lauloi ja jotain jäi talteenkin. Teen Berliinin-reissusta kuusi postausta. Suunnilleen aikajärjestyksessä. Tarkoitus oli kierrellä taidemuseoita ja valokuvanäyttelyitä sen mukaan, miten jalat kantaa.
Ensimmäinen kuva on Museum Berggruen, Paul Klee, Picasso, Matisse, jne… Toisella puolella katua oleva Sammlung Scharf-Gerstenberg menee samalla lipulla.
Valokuvaa löytyy esimerkiksi paikasta Amerika Haus C/O Berlin. Esillä oli kuvia Collection Susanne von Meiss teemalla “Allure” – eikä tuossa kokoelmassa tainnut ollakaan kuin Allure kuvia. Upeita muoto- ja muotikuvia. Esimerkiksi Nan Goldin kuva “Kimberly as a bride”, ei juurikaan terävää kohtaa, mutta silti niin älyttömän hieno kuva. Ei sellaista tunnelmaa tehdä maalaamalla.
Edellisen paikan lähellä olevan valokuvamuseon nimellä kulkee Helmut Newtonin kokoelmat. Esillä on vaihtuvasti Helmutilta jotain ja pari muuta näyttelyä. Nyt esillä oli Helmutin vaimon Alice Springsin kuvia. Täällä ei ole varsinaista valokuvauksen historiaa vaan Helmutin historiaa. Museossa ei saa kuvata, siksi tuo kuva on vahinko.
Valokuvanäyttelytarjonnasta ylipäätään löytyy kalenteri sellaisista lehdistä kuin LFI eli Leica Fotografie International tai Photonews (Zeitung für fotografie).
Loput ovatkin jotain sekalaista katukuvaa. Tuo paikka, missä Segway-porukka surffaa valtiopäivätalon ohi on mielenkiintoinen. Vastapäätä olevasta talosta tulee hienot heijastukset ja näyttää kuin olisi salamalla valaistu. Päätetään päivä päästämällä ilmatpallot pihalle. Love and Peace.
Tukholman tuliaisia jatko-osa
Vaikka mikään ei huvittanutkaan, niin lähdin kuitenkin kaupungille etsimään valon ja varjon leikkiä. Yleensä pieni kiertely veden äärellä ja kaupunkilintujen tarkkailu saa mielen tasaantumaan. Hienostihan se meni, luulin oikaisevani ja jäinkin sotajoukon ja turistijoukon väliin mottiin eli jumiin. Tuli seurattua vahdinvaihto pitkän kaavan kautta.
Paluumatkalla poikkesin vielä Fotografiskan kahvilaan klassikkoannokselle eli kahvi ja kanelipulla. Pulla suussa ihastelin Gröna Lundiin avautuvaa maisemaa. Myönnän, että tunsin pientä vahingoniloa tuosta ikkunassa olevasta linnunpökäleestä. Ei ole Ruotsikaan täydellinen.
Tehtävä Nizzassa
Kerran, muista en milloin oli Turun taidemuseossa ranskalaisen Jacques Henri Lartiguen näyttely Riviera. Oivallisesti nimetty näyttely, koska suurin osa kuvista oli Rivieran suunnalta, jossa Jaksu tallensi iloista rantaelämää 1920 – 1950-luvuilla. Näyttelyssä oli tämä ja ainoassa omistamassani Lartigue kirjassani, tämä oli ainoa Nizzaan nimetty kuva. Kuva on siis tässä linkissä. Kuvan nimi on Storm in Nice France vuodelta 1925.
Annoin itselleni tehtävän hakeutua mestoille ja ottaa samanlainen kuva. Paikka löytyi. Myrskyä en jäänyt odottelemaan. En tiedä millä polttovälillä Jacques operoi, mutta tämä on rajattu kolmen kuvan panoraamasta, polttovälin ollessa 28 mummonmilliä. Hämärä muistikuva on, että Turussa olisi ollut vitriini, jossa oli joku “erikoinen” kamera. Muistikuvaksi se myös jää, koska Turussa ei näyttelyissä saa kuvata. Lartiguen kuvassa taustalla oleva kasino purettiin 40-luvulla. Se on suurin muutos maisemaan.
