Sitäkin miettinyt, että jos some oikeasti räjähtäisi, niin mihin asti koivunsäleet lentäisivät. Koivu on niin nätti puu, että siitä voi aina laittaa kuvia. Nämäkin oikein vaativat. Nätisti on tuuli koivunsiemenet ripotellut.

Miettisin (mietin) tänään, että pitäiskö hommata uusi kartta ja mennä muuallekin kuin tutuille poluille. Siinäpä hyvä aasinsilta. Oikeassa reunassa harjun päällä näkyy polku. Eipä muuten kauaa mennyt kun joku oletettavasti “minulla on jokamiehenoikeus” tyyppi surautti notkon ristiin rastiin noita polkuja. Aika järkyn näköistä. Asiaa kun miettii, niin viereisellä palstalla on tehty harvennus ja siellä menee vähän leveämpiä polkuja. Kumpi sitten on pahempi. Harmittaa vain kun on niin kaunis paikka ja männyt vielä niin nuoria, ettei niitä minun aktiiviaikana ehditä kaataa.

Sellaisen olen huomannut, että dronella otetuista kuvista oman kriittisen julkaisukynnykseni ylittää tosi harva kuva. Monta reissua mennyt, että ei yhtään kuvaa jäänyt jäljelle. Joskus johtuu tekniikasta eli huono dynamiikka, sopimaton polttoväli, suhruinen kuva ja mitä niitä nyt syitä keksiikään. Useimmiten kuitenkin siitä, että ei löydy sitä oikeaa kuvakulmaa ja sommittelu tökkii. Nykyisellä DJI Air 2s:llä ehtii kohtalaisen akkukeston ansiosta hakea sitä paikkaa ja laite on helposti liikuteltavissa. Metodin Sportti-moodilla 120 metriin lisäksi kiinnostaa kuvaus 2 – 4 metrin korkeudelta. Kova on siis paine löytää tällekin vehkeelle jotain käyttöä – ennen kuin ajatus katkeaa ja kaupasta tullaan taas paremman mallin kanssa ulos.

Kuva ei olisi normaalisti ylittänyt julkaisukynnystä, mutta koska tämä kuvablogi, niin laitetaan sitten tuollainen. Muistuttakoon vaikka siitä, ettei kannata seistä tumput suorina jalat jäykkinä.

Kun tämä lehti irtoaa, ollaan taas vähän lähempänä ruska-ajan päättymistä. Hän on toivottavasti varustettu hyvällä itsetunnolla ja koki tehneensä osansa tämän syksyn värikylläisyydestä.