Melkein ikinä ollut nähnyt linnunrataa, saati yrittänyt siitä kuvaa ottaa. Aikaisemmin syksyllä olin käynyt katselemassa erästä peltoa, että tässä voisi olla hyvä tähtiä katsella. Valoisaan aikaan maisema näyttikin hyvältä. Pimeässä taas, yksittäisiä valopisteitä löytyi ja Perniössä oli päällä retuliinit katuvalot. Löysin kuitenkin linnunradan ja sain sitä kuvaankin. Myöhemmin jopa joutsenen tähtikuvion uskoin kuvasta tunnistaneeni. Välillä linnunrata tuntuu erotttuvan oikein selvästi ja välillä arvaillen. Kuvissakin sen näkyminen tuntuu vaihtelevan. Tähtiä katsellessa aika, paikka ja etäisyydet saavat uudet mittasuhteet.
Ellet löydä linnunrataa, niin #bongaaedesotava
—
Oikeasti mikää sininen hetki ollut – vaan musta. Aurinko oli jo mennyt muille maille. Yllätyin taas kuinka paljon kenno löytääkään valoa kun antaa vaan olla aukkojen auki. Jotain mystistä siinä on. Mustien kuvien näyttäminen netissä vaan on aika turhaa. Niissä eri näyttöjen kalibrointierot näkyvät. Saati sitten kännykän näytöllä. Näytti jo WordPress’kin tekevän oman säätönsä.
Laitetaan eilisen retkeilyalueen jälkeen kuvaa kotoisammasta paikasta. Hiljaista, kolme ihmistä, eipä juuri roskia. Jos jotain huonoa pitää hakea, niin hirvikärpästilanteessa tämä paikka häviää 600 – 1.
En jaksanut vielä elokuussa tähtitaivasta kuvailla. Kärsimätön on hän, huono odottaja, aina liian aikaisin paikalla, kylmäkin olisi voinut tulla ja kuulua omituisia ääniä. Etelän suuntaan näyttäisi olevan hyvät näkymät, länteen on Salo ja itään Perniö. Ei tähtiä eikä iltaruskoa tällä kertaa. Säilyyhän tuo paikka seuraavaankin kertaan.
—
—
—
Hangossa tulee harvemmin poikettua kesällä, vaikka kesäkaupunki onkin. Lintuja tiirailin, mutta ei siellä mitään ollut. Leijasurffailijoita oli. Harmittavasti polttoväli oli liian pitkä tai liian lyhyt. Välimallin polttoväli jäi autoon. Uimarannan uimakoppi on myös suosittu aihe, otin tuollaisen vaakakuvan. Toinen koppi on Lappohjaan vievän tien varressa. Tää on niin sympaattinen.
–
–
–
–
Kuuta odotellessa oli aikaa katsella taivasta. En muistanutkaan millainen tunnelma on hämärtyvällä järvellä. Muuttoon valmistautuvat linnut parveilevat, kurjet huutavat, kuhat käyvät näyttelemässä selkäeviään, järvi tyyntyy, hämärtyy. Taivas pilvineen heijastuu järven pintaan. Aurinko laskee ja alkaa värjätä pilviä oranssia, violettia ja punaista. Auringonlaskun puolella taivas muuttuu punaiseksi. Aurinko poistuu ja on kuun vuoro valaista.
—
—
—
Lähdin rannalle väijymään kuun nousua. TPE-sovelluksella tarkistin noususuunnan, mutta enpä tarkistanutkaan nousuaikaa. TPE:ssä täydenkuun aika oli 21:10. Hetki lähestyi ja jossain vaiheessa aloin jopa epäillä, että katson väärään suuntaan. Aivan pikkiriikkisen hetken ajattelin, että tilaisuus on peruutettu. Pakkasin kamat ja lähdin soutelemaan kotia kohti taivaanrantaa tähyillen. Nousihan se, puoli tuntia myöhässä. Taivaanranta oli pilvetön, mutta sitten jostain lipui näköesteitä. Näytti, että tuleekin täydellinen pimennys. Ei sittenkään, kuu onnistui vapautumaan pilvien puristuksesta ja kirmasi vapauteen.
Opetus: Opettele käyttämään työvälineitä joita olet hankkinut. Suhtaudu kriittisesti netissä oleviin kuvauksiin taivaan tapahtumista.
—
—
—
Aurinko näyttäytyi. Tuli hienot värit ja erikoinen tunnelma. Aivan kuin tuuli oli liikuttanut tuota kellertävää aluetta. Kuin olisi satanut jotain mitä näkynyt.
Hankin vanhan 9-18mm laajiksen tilalle 7-14mm/2.8 Pro:n. Nyt on Holy Trinity koossa. Aika jötkylä. Sattui myös kirkas taivas niin pääsi testaamaan. Ei nyt tältä istumalta pysty sanomaan reunapiirrosta ja vääristymistä, Kaikki tähdet ovat yhtä venyneitä ja teräviä. Se siitä laitetestistä.
Revontulista muuten. Aikamoista taiteilijan vapautta noissa kuvissa on. Kyllähän tuosta ensimmäisestä kuvasta runon kirjoittaa ja laulun tekee. Oikeasti tilanne ei ollut edes noin värikäs kuin tuo toinen kuva on.
Tuskin kestää näin hienot kelit täysikuuhun asti. Kuvataan nyt kun se näkyy.
Kuun lisäksi näkyy kamalan näköisiä pakkausjälkiä.