Posts Tagged: lumi
Kesän lapsi mä oon
Lintutornilla. White Powder lähestyi. Ensin tuli kylmä ilmamassa ja sitten lunt, ränt ja rakei. On tää niin siperiasta. Muutan kohta vaikka Norjaan koskikarojen perässä.
Voi kevät
Alkaa olla hermo pinnassa tuon kevään odottamisen kanssa. Talvella pari pakkasastetta menettelee, mutta ei enää. Ruumis ja mieli ovat jo siirtyneet kevät-moodiin. Hus jäät, painukaa jorpakkoon.
Heinän viivakoodi
Tänään havainnoin valon ja varjon leikkiä valkoisella hangella. Miten eri intensiteetti voikaan varjolla olla kun se tuohon luonnon kanvaasille piirtyy. Välillä hän on musta kuin mustepullosta tullut ja toisinaan taas haalea kuin kuivunut kuulakärkikynä.
Just joo. Täydennetään tekstillä. Sitähän se tarkoittaa, että muita kuvia ei saanut, mutta jotain piti mukamas keksiä.
Rantu horisontissa
Tämä voisi olla hyvää ja kaunista Salossa, mutta tietääkseni sumu ja aurinko eivät kuitenkaan ole vain salolaisia ilmiöitä, vaikkakin tämä Salossa tapahtuikin.
Oli sumuinen aamupäivä, paksu verho lähellä maanpintaa. Eteenpäin sumua, mutta ylöspäin kirkas sininen taivas. Sumuverhoon tuli hetkeksi pieni rako, jolloin horisonttiin – no ei se varsinaisesti ole horisontti – tuli valaistu raita, juova, rantu, viiru, mten vaan. Samalla maisema muuttui eri väriseksi. Hetken päästä rako umpeutui ja maisema muuttui taas harmaaksi. Hieno ilmiö, oi jospa oisit saanut olla muu-kaa-naa.
Talven tullen ja mennen
Meillä oli hetkemme, mutta nyt näyttää, että talven tuloa on siirretty. Olkoon tämä muistimerkkinä tästä päivästä ja katsotaan miten myöhemmin uudelleen.
Lumisateen kuvaaminen
En muista nähneeni missään “Näin kuvaat lumisateen/ssa” julkaisua. Suomalaisillehan sen pitäisi olla ihan perustaito. Miten otetaan sellaisia lumisadekuvia, joissa ei ole mustia länttejä, jotka näyttävät kennolialta. Jos ajatellaan filmiaikaa, niin aika arvuuttelua on ollut mitä sai talteen. Vuoden 2006 luontokuva Esa Mälkönen Lumisade on paras, jonka muistan.
Talvimietelmiä
Mietestäni talven voisi jo lopettaa. En enää jaksais olla rantojen vankina. Symbolinen valorantu näkyy tuolla kaukana, mutta luulen, että se on vain kangastus.
Sumus kuljetaan
Halikonlahdelle, Wiurilanlahdelle ja isoon osaan Meriniittyä nousi hieno sumu,usva, utu vai mikä lie. Kaupungissa oli pari astetta lämpimämpää ja sen huomasi. Siitöhön se hälveni kun aurinko alkoi paistella. Hienosti kyllä pehmensi maiseman.
Tammikuun tähtitaivaan alla
Kuvaamaan mennessä on hyvä olla suunnitelma. Minulla oli. Kuvataan tähtiä, tähtitaivasta. Tammikuu on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen kylmä kuukausi. Ennuste kertoi, että säätyyppi olisi vaihtumassa. Vielä olisi mahdollisuus kirkkaan taivaan kuvaamiseen. Olosuhde oli otollinen – tyyni, pilvetön ja -20 astetta. Oli otollinen, kunnes tuli muita muuttujia. Taivaalla oli 80 prosenttisesti täysi kuu. Oli valoisampaa kuin hämäränä päivänä ja pohjoisella taivaalla näkyi revontulia.
Revontulet etelässä ovat niin harvinaista katseltavaa, että ei niille voi kääntää selkäänsä. Vaikka sormet ja varpaat palelevat ja sisältä on jo niin kylmä, että sattuu, silti haluan katsoa näytöksen loppuun. Näytökseen kuului jään pauke, ääni jota en vielä kuullut minkään soittimen esittävän. Välillä näytti ja tuntui että kylmä usva olisi kulkenut rannan poikki.
Autolle kuun valossa kävellessä mietin taas samaa kuin monesti ennenkin. Pienellä vaivalla voi saada ison elämyksen.
Sain ne tähdetkin kuvattua. Olivat pudonneet hangelle.
