Posts Tagged: kaupunkimaisemat
Taajama alkaa – taajama päättyy
Ymmärtäähän sen ilman merkkejäkin. Tuo ensimmäisen merkin nimi voisi olla vaikka Joan Miro asuu täällä. Se on hieno.
Kotia kohti
Keula kohti kotia. Kierros kaupungilla, kahville Röstiin ja odottelemaan satamaan. Sellaista se on matkan teko, välillä mennään kauheasti ja sitten taas odotellaan.
Taas kerran totean, että mukava kaupunki. Täällä on se mitä tarvitsen, kompaktissa koossa. Ajankohta olisi voinut olla parempi. Näyttelyvaihdot sattuvat monesti elokuun loppuun ja tarjonta on siten hieman rajoittunut.
Enpä muistanut sitäkään, että kuinka paljon vaivaa näiden räpsyjen käsittelyssä on. Vähän vois kattoa mistä niitä kuvia räpsii.
Ihanko road trippi menossa
Kolmas päivä tässä kaupungissa. Reitti oli Telliskiveen Fotografiskaan, Koplin kautta Noblessneriin ja takaisin Viru-keskuksen liepeille.
Fotografiskassa kolme näyttelyä, joista nostan Frank Ockenfels 3:n Introspection. Syntynyt 1960, niin ei ole niitä ihan kaikkein vanhimpia staroja kuvannut. Ei siis tule Marilyn tässä näyttelyssä vastaan. Töitä oli paljon, paljon, paljon. Erilaisia kollaaseja ja piirroksia yksittäisten potrettien lisäksi. Peilataanpa tätä eiliseen Kumussa olleeseen tunnistustehtävään. Hmm, tunnistetaanko 80 vuoden kuluttua kaikki tuosta 455 kuvan matriisista. (454, koska Bill Murray oli kahdesti.) Entä jos täälläkin olisi ollut Post-It lappuja varten seinä? Muuten tuollainen muistiseinä on hyvin aktivoiva. Ihmiset ovat sen edessä ja kaivelevat lähimuististaan naamoille nimiä. Olihan siellä Clint ja Brucekin. Suosikkini kaikista kuvista oli John Lee Hookerin kuva. Löytyy myös Googgelilla jos haluaa tarkemmin katsoa. Hatun lierin varjo ja silmä, hieno. Se on Boom Boom soimaan ja menoks sanos Annie Lennox, jota ei täällä kyllä ollut.
(Oli ne muutkin ihan hyviä, eivät vain minun tyyliä. Toisessa oli kukkia somisteena ja paikka haisi kuin komposti. Siinä, joka ei haissut oli hienot tapetit seinillä.)
Fotografiskan vieressä on Juhan Kuusi Dokfoto keskus. Menen tänne aina Fotografiskan jälkeen. Jää varmasti hyvä mieli kun täällä on aina ollut ihan oikeita valokuvia.
Tuota vaatekaupan kuvaa pitää avata sen verran, että ilmeisesti tuossa vasemmalla on viimeisin uimapukumuoti ja oikealla arkivaatteet. Uimisesta päästäänkin kuivin jaloin aasinsiltaa pitkin ruusukuvaan. Kalatorin tienoilla, toisella puolen kanavaa – sinne Patareihin johtavalla polulla – oli vielä kolme vuotta sitten kiva ranta. Oli niin hauskan näköistä kun porukka ajoi katumaasturilla rantaan, nousi kylpytakkisillaan, läpsyt jalassa autosta ja lähtivät iltauinnille. Nyt siihen on tullut kerrostaloja, mutta uimamahdollisuus on jätetty. Autolla ei tosin pääse rantaan asti.
Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.
Matkan päällä jo toista päivää
Toisena päivänä pääsi jo vähän kuvien ottamisen rytmiin. Kadriorg piti käydä tarkistamassa, puisto, ruusutarha, japanilainen puutarha. Siellä ne olivat, yhtä viehättävinä kuin ennenkin.
Kumussa on aina jotain katsottavaa. Perusnäyttelynkin kiertää moneen kertaan kyllästymättä. Projektitilassa oli mielenkiintoinen tunnistustehtävä. Vähän yli sata valokuvaa, joista halutaan lisätietoja. Kuvat olivat huoneessa plekseissä ja Post-It lapuilla sai kertoa tietonsa. Kaikenlaisia heippalappuja seinillä oli, en tiedä olikohan se kuitenkaan tarkoitus. Ideana hieno ja mielenkiintoinen. Mietipä jos seinille ei tulisikaan yhtään lappua tai sinne tulisi tunnistus kaikista kuvista. Kumu ei paikkana ole ehkä tälle projektille paras. Ketään en tunnistanut ja yhden nimeä en muistanut.
Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.
Pitkästä aikaa matkan päällä
Kaksi vuotta sitten viimeksi käynyt Tallinnassa. Sen verran on koronavarovaisuus vaikuttanut. Nyt rohjettiin matkaan lähteä. Ei muuta kuin nokka kohti vanhaa tuttua. Ensimmäisenä päivänä vähän ujosti kuvailtu.
Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.
Keltainen kukka
Otapa kasvikirja käteen ja huomaat kuinka paljon noita voikukan näköisiä kukkia onkaan. Ajattelin vain vielä määrittää tuon, mutta en tuon kuvan kanssa onnistunut. Olkoon valvatti, maitiainen tai mikä hyvänsä pukinparta. Tuskin tuo siitä loukkaantuu.
Ensi kerralla otan tuntomerkit tarkemmin.
Vihreän joen rannalla
Toisin kuin Kirkan Varrella virran, Eppujen Vihreän joen rannalla ei ole ympäristön tilaan kantaa ottava kappale. Koska tuo vihreä tuossa veden päällä on ilmeisesti silmälevä eikä sinilevä, niin rohkenin päätyä tähän kappalevalintaan. Silmälevä ei ole myrkyllistä, mutta en käynyt kokeilemassa. Viime vuonna tätä oli niin, että joki näytti pinaattikeitolta. Hienot värit kuitenkin.
Aboa Vetus ja kärpänen
Kävin Turussa, museossa. Jorma Puranen oli tuonut kuviaan näytille. Mielenkiintoinen osin, mutta ehkä vähän vaikea. Ne kuvat, joissa alkoi hakea päälle oikeaa asentoa kun luuli, että museon valot ovat pielessä olivat hauskoja. Samoin kuvat, joissa näytti olevan struktuuria. Siis valokuva, joka ei ole sileä, kuvittele itse. Pettynyt olin siihen, että mukana ei ollut Kuvitteellinen kotiinpaluu. Näin tämän joku vuosi sitten Rovaniemellä ja vaikutuin.
Oma panokseni tältä reissulta on tässä. Kärpänen on niin lähellä vapautta, mutta ei uskalla, ei uskalla. (Voisi tarkentaa, että minkä hälytyksen, meneekö siitä hälytys vartijalle vai hätäkeskukseen.)
Vaatekasan arvoitus
Metsässä kun törmää outoihin tavarakasoihin, ei koskaan mieti tarkemmin, vaan tuomio on aina, kuka ääliö dumppaa tänne rojujaan. Kaupungissa taas, sehän on ihan normaalia, että jotain jää joskus joltain jälkeen. Siltikin, mikä on tuon vaatekasan arvoitus. Miten rautatieaseman (olen vanhan kansan ihminen, enkä puhu juna-asemista) parkkipaikan, invapaikalle ilmestyy kasa vaatteita, joista ainakin osa lastenvaatteita. Ehkä ne eivät olleet sopivia, väärän värisiä, liian kuumia, laukkua kiristi, liian kylmiä, likaisia (nyt ainakin), lapsi ei jaksanut kantaa… Tuo vihreä pötkö, en tiedä onko se purulelu vai kaalimato – sehän muuttaisi ajatukset ihan erilaisiksi. Toinen arvoitus on, että ne olivat olleet siinä kuulemma jo ainakin viikon. Eikö kukaan siivoa tuolla?
Kuvatallustelua Tallinnassa
No juu ei se mitään tallustelua ollut, vaan reipasta kävelyä kohteesta toiseen. Kamera vain sattui olemaan mukana.
Suunta on Kadriorg ja sieltä rannan kautta jonnekin ja jotenkin taas vanhan kaupungin kautta hotellille. Ensimmäinen on vakiokohteesta eli puutarhan ruusutarhasja ja viimeinen heijastus kaupunkimaisemasta jääköön innokkaille Tallinnan kävijöille syötiksi. Huomenna eli seuraavana päivänä kotiin.
Taidetta ja kuvia tuli taas nähtyä, mutta sen jokainen varmaan arvasikin. Lokakuussa uudelleen jos Korona suo.
