Matka kulki monesti raatihuoneen ja raatihuoneen torin kautta. Toisena matkapäivänä raatihuoneen edessä luikerteli satojen metrien pituinen ihmisjono. Ihmiset jonottivat jättämään viimeistä tervehdystä edellisenä päivänä kuolleelle Hampurin asukkaalle, 70-luvun ministeri ja liittokansleri Helmut Schmidtille. Torilla ja rakennuksessa oli suruliputus. Ihmiset jättivät paikalle kukkia, kynttilöitä, viestilappuja ja – mentholtupakka-askeja. Helmut Schmidt tunnettiin varsin kovana tupakkamiehenä.
Yhtenä päivänä aukion kautta kulkiessani huomasin, että paikalle oli saapunut rivi mustia kiiltäviä autoja ja kaksi tusinaa poliisin mobilisoituja yksiköitä. Nyt on menossa jotain suurta, tosi suurta. Mersun kyljessä P1, olisko President One? Angelica Merkel on varmaan saapunut rakennukseen. Ainakin neljä tuntia odotin pääoven edessä. Kuljettajat nousivat ajoneuvoihin ja tunsin, että kohta tapahtuu. Tapahtui todella. Kaikki lähtivät pois. Arvatkaa tuliko Merkel? No ei. Nich Merkel oder Sir Ravi Shankar, donnerwetter. Niin eikä Merkel edes ole presidentti vaan bundeskanzleri.
Vaikka Planten un blomen onkin iso puisto ja olin sinne vielä varta vasten menossa niin silti onnistuin kävelemään sen vierestä. Ei se mitään, tulinpa sitten eri reittiä pois. Puistoa oli laitettu jo jonkin verran talvikuntoon. Vesiaiheita oli kuivatettu ja luistelukentän jää jäädytetty, kukkivia kasveja ei juurikaan enää ollut. Muurilla oli kukkia, sodan aikana Hampurissa teloitettujen ranskalaisten vastarintaliikenaisten (Suzanne Masson, France Bloche-Serazin) muistoksi. Somasti oli lehtiä aseteltu pensaiden ja kivien päälle. Jonkun mielestä on varmaan hölmöä lähteä tuhannen kilometrin päähän kuvaamaan pyökkiä. Samaa puuta, jota löytyy Teijoltakin. Miksi mennä kaupunkiin jos sielläkin haluaa mennä metsään. Itse arvotan kaupunkia myös sen mukaan millaisia puistoja siellä on. Täällä oli kaikki: ruusutarha, rhodoistutukset, kirsikat ja japanilainen maisemapuutarha. Punaisen ja vihreän kontrasti, kaunista. Seuraavan kerran jos tänne menen, olen yhden päivän bongailemassa lintuja, kasveja ja maisemaa. Teijon mettiin pääsen myöhemminkin.
En ollut ainoa Hampurin kävijä joka oli harmistunut. Mikä lie tuota päätöntä vaivannut, mutta minua harmitti kun Kunsthallen remontti ei ollut vieläkään valmis. Kovasti siellä hommia tehtiin illallakin parin miehen voimin, joten eiköhän se valmistu suunnitellusti keväällä 2016. Pois harmaat ajatukset ja värit päälle. Matkoissa parasta on kun omat ennakkoluulot voi todeta ennakkoluuloiksi. Enpä olisi uskonut löytäväni tanssistudiota moskeijan yläkerrasta. Siinäpä on riemukkaasti monia kulttuureja päällekkäin ja minä kun luulin television tanssiohjelmien perusteella, että tanssijat ovat viimeisen päälle kireitä ja totisia tyyppejä. Eikä ku tantsut pystyyn ja naapurit mukaan.
Suomessa oli kylmää, pimeää ja märkää. Lähdin Hampuriin, siellä ei ollut kylmää. Hampuri on mukava kaupunki. Olen ollut siellä kerran fyysisesti ja sen jälkeen monesti henkisesti. Laitetaanpa muutama kuvakin esille kun niitä tuli jonkin verran otettua. Luin jokin aika sitten jostain, että katukuvissa pitäisi olla liikettä vai oliko se yleensäkin kuvissa. Osaan kyllä lukea ja ymmärränkin, mutta en kaikkia ohjeita paina mieleen. Lähdetään liikkeelle tällaisilla liikkeillä.
Ilman sen suurempia sepustuksia. Alster-järven rannalla ollaan ja rautatieasemaa on vaikea ohittaa kuvaa ottamatta.
Hyvät uutiset ensin. Hampurista voi sittenkin saada juotavan cappuccinon. Mielenkiintoinen moskeija ja nuo koristelut noissa pähvitötteröiltä näyttävissä torneissa. Kaatuuko vai ei kaadu. Selfien ottaja oli just vihitty sulhanen astumassa laivaan. Pitäähän sitä ottaa vielä kuva anopin (tai äidin) kanssa. (Laivan ovella oli valokuvaaja ikuistamassa kaikki vieraat. Näiden jälkeen tuli vielä morsian.)
Viimeinen kuva on monesti kuvattu aihe: “Näkymä hotellilta”. Eipä ole ennen ollut näin vaatimatonta näkymää. Mitäpä siitä, nukkumassa siellä huoneessa ollaan.
Good news first. It’s possible to get good cappuccino on Hamburg. Interesting architecture on that mosque. Towers look like cardboard tubes and that decoration lead to feeling that they are falling. Man taking selfie was just married groom. Just one picture before boarding with mother in law (or just mother). (On the door was photographer who photographed all guests. After this pair came fiancee.)
Laast image’s name is “The view from the hotel”. This is definitely most modest view I have ever seen. So what, room is purposed for sleeping.
Ei paljon näytettävää. Toivottavasti seuraava päivä on parempi. Lukiko siinä katumaalauksessa muuten hope vai nope?
Not much to show about this day. Hopely next days are better. On street painting, was it hope or nope?
Näistä ei ole paljon kerrottavaa. Kateellinen olen Andylle, kamerat toimi ja Polaroid oli ilmaista. Nämä omakuvat ja muutama muu nähtävillä Kunsthausissa. Rakennustyömaa on musiikkitalo, en aivan ymmärtänyt oppaan selostusta, mutta kallis on ja kauan kestänyt. Hampurissa on myös satama, televisiotorni ja järvi nimeltä Alster. Eräällä kadulla oli esillä Soenke Lorenzen kuvia laivoista. En reproa niitä tähän, koska ne löytyvät vaikka täältä.
Not much saying about these. I’m jealous to Andy, he had working cameras and film was free or at least cheap. These portrait are at Kunsthaus. That construction site is Music House. Didn’t quite understood what guide said, but it is expensive and still taking long long time. Hamburg have also port, TV-tower and lake named Alster. At one street near harbour was great pictures about ships and harbour By Soenke Loretzen. No more reproing because you can find them here.
Kyllä, Hampurissa on hengenvaarallista. Museum für Kunst und Gewerbe oli Andy Warholin posterinäyttely. Sisällä oli kuvaaminen kielletty. Palataan Andyyn vielä myöhemmin. Kirjaston pihalla on Stephan Balkenhol mies ja nainen veistokset. Viimeinen kuva on näyttelystä Taclobanin lapset – 100 kameraa 100 lasta. Tacloban on Philippiineillä, kuvan on ottanut Sean Medalla 14 v ja löytyivät Deichtorhallen pihalta.
Yes it’s danger of life in Hamburg. At Museum für Kunst und Gewerbe was Andy Warhol’s posters. No photographing inside. More Andy at coming posts. Man and Women sculptures by Stephan Balkenhol at Main Library. Last image is from outside of Deichtorhallen. It’s from exhibition The Children Of Tacloban – 100 Cameras for 100 Child. Tacloban is the village in Philippines, picture is taken By Sean Medalla 14 yrs.