Posts Tagged: exhibition
Beethoven – Tolstoi – Balestrieri
Tarinat ja yhteensattumat ovat kivoja. Tässä sellainen. Ennen matkaa Hampuriin kävin läheisellä kirpputorilla. Pengoin taulupinoja ja näin tällaisen työn, etsauksen tarkemmin sanoen. Painolaataan jäljetkin ovat näkyvissä. Klassisen musiikin tuntijana totesin itselleni että, ai Beethoven soitti viuluakin, luulin että hän oli urkuri. Musiikkiaiheiset etsaukset eivät kuulu keräilykohteisiini, eikä tuolle ollut oikein paikkaakaan. Sinne jäi.
Hampurissa ensimmäisen päivän kohteena oli museo Museum fur Kunst und Gewerbe. Siellä on erilaisia taidenäyttelyitä sekä taide-, design- ja käyttöesineitä eri puolilta maailmaa ja eri aikakausilta. En tälläkään kertaa kolunnut kaikkia kerroksia ja osastoja läpi. Näyttelynä oli Jugendstil / Die grose utopie. Siis näyttely jugendista eli Art Nouveausta, aikakausi, jota elettiin noin kymmenen vuotta1900-luvun molemmin puolin. Hämmästykseni olikin melkoinen kun astuin sisään yhteen näyttelysaleista. Mikäpä siellä seinällä olikaan.
Tutun näköinen maalaus. Hyvin oli maalari kopioinut Salon kirpputorilla olleen etsauksen. Vieressä olleesta lapusta selvisi tarkemmin. Kaikki alkoi siitä kun Beethoven vuonna 1802 sävelsi viululle ja pianolle viulusonaatin nro 9, joka tunnetaan myös nimellä Kreutzer-sonaatti. Tolstoi, joka fanitti Beethoveenia teki samannimisen – siis Kreutzer-sonaatti ei viulusonaatti nro 9 – romaanin (tai novellin) vuonna 1889. Romaanissa mustasukkainen mies on tappanut vaimonsa, jonka hän ainakin epäili tykästyneen viulustiin, jonka kanssa hän esitti tuon kyseisen sonaatin. Sitten tuli Balestrieri joka vuonna 1900 tässä maalauksessaan yhdisti Beethovenin ja Tolstoin. Maalaus voitti Pariisin näyttelyssä ensimmäisen palkinnon, jonka jälkeen siitä levisi ympäri Euroopan musiikkihuoneita etsauksia ja fotogravyyrejä.
Minusta tämä oli hauska yhteensattuma. Varsinkin vielä, kun teoksen oikea sijaintipaikka on Frankfurt Am Main. Kävin matkan jälkeen kirpparilla tarkistamassa tilanteen ja ostin työn pois. Mikä on ollut antoisaa niin erilaisen googlettelun jälkeen olen saanut aika paljon tietoa noista kolmesta taiteilijasta ja heidän kolmesta teoksestaan.
Turun taidetta
Minustahan alkaa tulla jo maailmankansalainen. Kolmannen kerta Turussa tänä vuon. Mihin maailma vielä heittääkään. Turussa Wäino Aaltosen museossa on Ismo Kajander Anartisti. Analyyttisellä tyylilläni kommentoin, että mielenkiintoinen ja hauska. Tuli sellainen olo, että taiteilijalla on vahva taiteen historian tuntemus. On leikittelyä ja on esikuvien kunnioitusta. Työt ovat pääasiassa esinekoosteita. Niistä Kitara ja klarinetti näyttää hienosti mistä kubismi on tehty, mieletöntä voisi joku nuorempi sanoa. Maalauksista Piirustuskoulussa jäi mieleen. En yleensä reproa näyttelyiden yksittäisiä töitä, enkä tee niin nytkään. Siellä ne on nähtävänä sinua varten. Kuva on yksityiskohta teoksesta Leikin loppu (2010). Kokonaisuudessaan tämä oli käynti, josta jäi hyvä mieli. Kannatti käydä.
Turun taidemuseossakin kävin, mutta siitä ei sen enempää, koska jäi muistiinpano ja muutkin välineet laukkusäilytykseen. Katsotaan sitten kun alkaa sellainen aika, että olen saanut hommattua sen kokoisen kameralaukun, että se mahtuu tuosta ovesta.
Processed with VSCO with m3 preset
Helsinki 1
Todellakin rikoin omia ja maakuntarajoja ja uskaltauduin Helsinkiin. Eikä ol edes kauaa ku just oli Turus. Kuvat ovat viimeistä lukuun ottamatta Valokuvataiteen museon Pimiö näyttelystä. Pimiö oli mukava sekoitus Heurekaa ja taidenäyttelyä. Uskoisin, että tuolta saa moni innostusta uusiin tekniikoihin ja kokeiluihin. En tosin ole suuri ihailija näyttelyille, joissa on paljon eri kuvaajien töitä. Tässä näyttelyssä kuvilla oli oma funktionsa kuvaamassa historiaa ja trendejä. Camera Obscuran käytössä olisin tarvinnut manuaalin. En tiedä onko joku muu saanut itsensä näkymään Camera obscura kuvassa. Tuo yksi negatiivi oli pakko kääntää positiiviksi, että näen mitkä tiernapojat siinä laulaa. Jälkeenpäin jäi vaivaamaan, että tuoksuiko siellä oikeasti kehite vai luulinko vain.
Viimeinen kuva on Virka-gallerian Heikuran End of the Road näyttelystä. Heikuran tekniikoista tässä ja edellisissä näyttelyissä voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä. Kuvaaja hän oli, tilanteen ja kuvan näkijä – kiistatta.
Processed with VSCO with 4 preset
Processed with VSCO
Processed with VSCO with x4 preset
Processed with VSCO with a6 preset
Processed with VSCO
Processed with VSCO
Tukholmassa elokuussa
Viimeisiä viedään näistä lomista. Käytetään se aika Tukholmassa. Fotografiskassa kolme näyttelyä. Brandtin näyttely oli hienoinen pettymys. Trilogian päätösosassa on sen verran materiaalia, että siitä olisi voinut tehdä omankin näyttelyn eikä ottaa mukaan kahden aikaisemman kokonaisuuden kuvia. Sanoo hän, joka on nähnyt kaksi aikaisempaa osaa aika monta kertaa. Mielestäni Brandtin kauneimpia kuvia on tuo Cheetah and Cubs Lying on Rock. Yläkerran toinen näyttely esitteli ruotsalaisen taiteilijan Anders Zorn’in valokuvaajana. Matkakuvia ja potretteja, joita käytettiin myös apuna maalausten ja etsausten teossa. Teksteistä ja kuvista ilmeni, että Zorn oli maailmankansalainen ja kosmopoliitti, kotona kaikkialla maailmassa. Näyttelyssä oli myös etsauksia ja niihin inspiraationa olleet valokuvat. Takaisin Suomeen tullessa menin Ateneumin (viimeinen kuva) kautta ja sielläpä olikin esillä yksi Zornin työ. Tällaiset kohtaamiset ovat maailman museoiden käymisen leipä ja makkara vai suolako se oli. Alakerran näyttelynä oli Inez & Vinoodh taitelijaparin Pretty Much Everything 2015. Oli kaikenlaista juu. Muotikuvaa, potrettia, videota. En ole varsinaisesti mykistynyt, en vaan osaa sanoa mitään. Olisi vain niin väärin kuitata kuvat sanomalla niitä hienoiksi tai kivoiksi kun voi vain arvailla millainen lahjakkuus ja mielikuvitus on niiden takana. Pitäisi nähdä uudelleen.
Edit 31.8.2015. Lievennän mielipidettäni. Sain tänään postista Across the Ravaged Land kirjan.
Kaupungilta ei jäänyt muuta kuin tuo kirsikkapuurivi Jussi Björling Alle’lta. Huhtikuussa puut olivat kauniisti kukassa. Nyt saatiin mielenkiintoiset varjot. Siinä kun jaksaisi päivän olla passissa.
Göstas sentään mitkä näyttelyt
Ei elämä ole pelkkää haahuilua niityillä ja soilla sudenkorentojen perässä teleputki tanassa. Elämä on myös taidetta. Sitä oli tarjolla Serlachius museoiden Göstassa. Näyttelyistä tarkemmin löytyy tästä linkistä. Vaikka matkaa tuleekin ees taas 500 kilometriä, kannattaa tuolla ainakin kerran kesässä käydä. Laadukkaat näyttelyt ja hienot puitteet. Museokortilla tietenkin.
Valokuvaosuudesta Kaukainen kosketus ykköseksi rankkasin työn Roger Ballen – Toinen tuleminen. Työ näkyy kuvassa keskellä. Tämä oli lievästi sanoen, hulvaton. Viime vuonna Riiko Sakkisen MuNA ja nyt tämä. Trish Morrisseyn kokonaisuus oli hauska ja Pekka Niittyvirran Paul McCartney Was Here oli oikeaa Mänttäläistä elämää. Inta Rukan tekstit koskettivat sisälläni asuvaa pientä karjalaista.
Keväällä järjestävän seuran tasearvot ja vakuutusmaksut taisivat hieman pompsahtaa. Maaliskuussa kerrottiin, että enää ei epäillä kokoelmissa olleen Monet’n maalauksen alkuperää. Se on aito. Teos oli saanut oman huoneen ja kunnon vitriirin ympärilleen. Näitä ei montaa ole.
Lopuksi vähän lapsetti ja levitoitiin. Vahingossa kuviin tuli myös yksi vaskikorento.
Hämeenlinna
Tammelasta matka jatkui Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan taidemuseossa Martta Wendelin. Ennakko-odotus oli, että ei taida olla meikäläisen makuun. Eikä se oikeastaan ollutkaan. Aiheet vain eivät herätä minussa mitään muistoja tai takaumia eikä Kotiliesi ole koskaan kuulunut lukemistooni. Taiteilijan kykyjä en kiistä. Hienoja akvarelleja hienolla tekniikalla. Myönnetään, että kovan hammas-, leuka-, poski yms säryn vuoksi en ehkä täysillä keskittynyt tähänkään tapahtumaan. Saatanpa muuttaa mieltäni kun itku loppuu ja hammakset on taas kiristetty. Tämänkin pääsymaksun maksoin museokortilla. Näyttelyssä on mm valokuvaus kielletty, joten ei kuvia. Paitsi yksi.
Sitten Hämeen Linnaan. Tässä kohteessa keskittymistä häiritsi myös nälkä. Itse linnasta yritin ottaa sellaisen kuvan, ettei kukaan ole aikaisemmin ottanut. Onnistuin – tuli uniikki. Linnan kolmannessa kerroksessa oli Taneli Eskolan näyttely Sibeliuksen maisema. Osa oli tuttuja jostain muusta näyttelystä ja osa uudempia varmaan tätä näyttelyä varten tehtyjä. Kannattaa tuolla poiketa jos noilla seuduilla liikkuu, eihän se mitään maksa kun vilauttaa museokorttia.
Kiskon kivimakasiini
Kiskon kivimakasiinissa oli (päättyi 28.6.2015) valokuvanäyttelyt. Alakerrassa Raaseporin valokuvakeskus: “Omat kokoelmat”, keskikerrassa Martti Anttila: Virtaava polku, yläkerrassa Tellervo Viitaniemi.
Alakerrassa ei ollut sen enempää punaista lankaa. Melkein 40 työtä melkein 40:ltä kuvaajalta. Onhan se toki mukava nähdä joskus vaikka Pentti Sammallahden ja Matti Saanion töitä. Irrallaan omasta sarjastaan ne jäävät kuitenkin irrallisiksi.
Virtaava polku näyttelyssä oli kuvia kuvaajan matkoilta Intian Narmadajoelle. Aitoja vedoksia aidosta elämästä.
Yläkerran töiden tekniikka oli serigrafia, piirros, ommel, harso. Nämäpä olivatkin hienoja. Tuo kerroksellisuus oli se juttu. Myös näyttelytila tuki esittämistä. Tällä tekniikalla voisi kertoa yhtä aikaa monta tarinaa. Mielenkiintoista oli myös, että edestä työ oli läpinäkyvä harso, mutta sivusta katsottuna kuin piirros.
Naivistit Iittalassa
Sateisen päivän tekemisenä ajelu Hämeenlinnan Kalvolan Iittalaan. Melkein joka vuosi on naivistit tullut katsottua. Eipä juuri synkempää avauskuvaa voi tuosta näyttelystä olla. Harmaa sää, tyhjät pyörätelineet, mustat ikkunat. Sisällä on paljon hauskempaa. Martti Huuhaa Innanen sai yhden huoneen. Viime vuonna kuolleen taiteilijan muistoksi. Kuvassa viimeiseksi jäänyt hieman keskeneräinen, mutta signeerattu työ. En sen enempää arvioi töitä tai taiteilijoita kuin, että oli siellä ihan kivojakin. Naivismiakin on niin monenlaista. Siellä ne ovat, käy katsomassa.
Mäellä on myös Designmuseon sivutoimipiste Designmuseo Iittala, tunnettu varmaan aikaisemmin Iittalan lasimuseona. Paljon klassikkoja. Suomalainen lasi on kaunista, vaikkapa Wirkkalan Kantarelli.
Fiskars kesänäyttely 2015 – Fiskars Village Summer Exhibition 2015
Fiskarsin kesänäyttelyssä käytyä. Paljon hienoa työtä, viimeistelyä, materiaalin käyttöä ja lisää ylisanoja ylisanageneraattorista. Puun tuoksu oli vielä jäljellä. Mitä kaipasin. Haluaa koskea, tunnustella puun lämpöä ja pintaa. Pyöritellä käsissä ja tutkia, nuuskia. Eihän se tietenkään ole mahdollista, mutta kuitenkin. Lasiesineitä voi kierrellä ja katsoa miten valo tulee eri suunnasta ja miten heijastukset muuttuvat. Maalauksia voi katsoa edestä ja sivulta, läheltä ja kauempaa, mutta ei niitä tarvitse koskea.
Monesta taidokkaasta nostan kaksi, vaikka olivat nuo etualan tuolitkin aika hienot. Valintani on Sakari ja Antrei Hartikainen KEINUEN penkki sekä Petri Vainio HIIPPA valaisin.
Ei tullut vielä mainittua, mutta näyttelyn nimihän on WE LOVE WOOD(s).
KEINUEN penkki SWINGING bench – Sakari Hartikainen, Antrei Hartikainen
HIIPPA – Petri Vainio
Fotografiska kevät 2015
Paras syy käydä Tukholmassa on Fotografiska Euroopan paras valokuvakeskus, -museo tai miksi sitä halutaankin kutsua.
Esillä oli Martin Parr – Souvenir, Andres Serrano – Redemption, Vee Speers – Bulletproof ja Johan Strindberg – Young Nordic Photographer of the Year. En ole analyyttinen taidearvostelija, mikä varmaan alla olevasta selviää. Menkää itse katsomaan, siellä ne ovat.
Alakerrassa Parr’in värikkäitä, valoisia kuvia tavallisista usein totisista ihmisistä. Kuvia oli Parr’in matkoilta ympäri maailmaa. Katsojat toki hymyilivät ja jotkut nauroivatkin. Ei mikään totinen näyttely.
Yläkertaan tultaessa tunnelma muuttui totiseksi. Tällaista uskonnotonta ihmistä kuin minä, eivät monet Serranon uskontoon kantaa ottavat kuvat kosketa samalla lailla kuin vaikka katolisia ihmisiä. Eivät myöskään taiteelliset ruumiinnestekokeilut. Muotokuvat, kuten vaikka tuo Nomad sarja olivat upeita.
Ennenkin esillä olleen Vee Speers’in kuvissa, tarinan lisäksi niiden tekniikkaa tulee ihailtua.
