Serlachius museo Gösta
Aika vakipaikka tämäkin. Ainakin kerran vuodessa tulee käytyä, vaikka onkin aika pitkän matkan päässä tästä katsoen. Saa tuolla ainakin hyvää ruokaa, ettei turhaan ole koskaan mennyt. Vielä kun pysähtyy Orivedellä mennessä pullalle, niin on herkkuretki tehty.
Näytttelyistä sanoisin, että Clare Woods, joka maalaa niin leveellä pensselillä, että kuva piti ottaa melkein pihan puolelta kun polttoväli oli niin pitkä. Valokuvia edusti Andy Freeberg. Näyttelyssä oli neljä osaa, joista yksi oli konsultit. Kuvassa seinällä. Kuvat olivat kovin taidokkaita. Tilanteet näyttivät spontaaneilta, mutta silti kaikki oli viimeisen päälle suoraa ja kunnossa. Ostin kirjan, niin pitää tutkia onko siinä tarkemmin. Yksi osa oli Vartijat. Kuvassa vasemmalla tulossa kohti. Kuvat olivat Pietarin ja Moskovan taidemuseoista. Taulujen vieressä oli mamma tuolin kanssa vahtimassa, ettei kukaan koske tai pölli. Hienoja nekin olivat, mutta taulut kiinnostivat niissä enemmän. Taulut ovat muuten sellaisia, että niitä ei taideta tulla vähään aikaan Euroopassa näkemään. Sinänsä sääli, mutta voin olla ilmankin.
Iltasuolla
Alkaa suo-otsikot käydä vähiin, suosittu aihe minulla. Ihminen on onnellisimmillaan suolla tai suon laidalla. Tämän totesi jo kauan sitten Lucius Annaeus Seneca teoksessaan De vita beata – Onnellisesta elämästä.
Olla luonnon rauhassa auringon laskiessa, syksy alkaa tuntua säässä, ensimmäiset hirvikärpäset, hanhien tööttäykset, kurkihässäkkä kröhisee, puolukat, juolukat, mustikat maistuvat. Vois sanoa, että la dolce vita.
Aiheeseen liittyvä kysymys
Jos ostaa uuden kameran niin, onko pakko kuvata ensin kaikki vanhat kohteet läpi, että tietää, ottaako se uusi kamera parempia kuvia? Jotenkin tuo koivu näyttää virkeämmältä kuin ennen.
Kotia kohti
Keula kohti kotia. Kierros kaupungilla, kahville Röstiin ja odottelemaan satamaan. Sellaista se on matkan teko, välillä mennään kauheasti ja sitten taas odotellaan.
Taas kerran totean, että mukava kaupunki. Täällä on se mitä tarvitsen, kompaktissa koossa. Ajankohta olisi voinut olla parempi. Näyttelyvaihdot sattuvat monesti elokuun loppuun ja tarjonta on siten hieman rajoittunut.
Enpä muistanut sitäkään, että kuinka paljon vaivaa näiden räpsyjen käsittelyssä on. Vähän vois kattoa mistä niitä kuvia räpsii.
Ihanko road trippi menossa
Kolmas päivä tässä kaupungissa. Reitti oli Telliskiveen Fotografiskaan, Koplin kautta Noblessneriin ja takaisin Viru-keskuksen liepeille.
Fotografiskassa kolme näyttelyä, joista nostan Frank Ockenfels 3:n Introspection. Syntynyt 1960, niin ei ole niitä ihan kaikkein vanhimpia staroja kuvannut. Ei siis tule Marilyn tässä näyttelyssä vastaan. Töitä oli paljon, paljon, paljon. Erilaisia kollaaseja ja piirroksia yksittäisten potrettien lisäksi. Peilataanpa tätä eiliseen Kumussa olleeseen tunnistustehtävään. Hmm, tunnistetaanko 80 vuoden kuluttua kaikki tuosta 455 kuvan matriisista. (454, koska Bill Murray oli kahdesti.) Entä jos täälläkin olisi ollut Post-It lappuja varten seinä? Muuten tuollainen muistiseinä on hyvin aktivoiva. Ihmiset ovat sen edessä ja kaivelevat lähimuististaan naamoille nimiä. Olihan siellä Clint ja Brucekin. Suosikkini kaikista kuvista oli John Lee Hookerin kuva. Löytyy myös Googgelilla jos haluaa tarkemmin katsoa. Hatun lierin varjo ja silmä, hieno. Se on Boom Boom soimaan ja menoks sanos Annie Lennox, jota ei täällä kyllä ollut.
(Oli ne muutkin ihan hyviä, eivät vain minun tyyliä. Toisessa oli kukkia somisteena ja paikka haisi kuin komposti. Siinä, joka ei haissut oli hienot tapetit seinillä.)
Fotografiskan vieressä on Juhan Kuusi Dokfoto keskus. Menen tänne aina Fotografiskan jälkeen. Jää varmasti hyvä mieli kun täällä on aina ollut ihan oikeita valokuvia.
Tuota vaatekaupan kuvaa pitää avata sen verran, että ilmeisesti tuossa vasemmalla on viimeisin uimapukumuoti ja oikealla arkivaatteet. Uimisesta päästäänkin kuivin jaloin aasinsiltaa pitkin ruusukuvaan. Kalatorin tienoilla, toisella puolen kanavaa – sinne Patareihin johtavalla polulla – oli vielä kolme vuotta sitten kiva ranta. Oli niin hauskan näköistä kun porukka ajoi katumaasturilla rantaan, nousi kylpytakkisillaan, läpsyt jalassa autosta ja lähtivät iltauinnille. Nyt siihen on tullut kerrostaloja, mutta uimamahdollisuus on jätetty. Autolla ei tosin pääse rantaan asti.
Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.
Matkan päällä jo toista päivää
Toisena päivänä pääsi jo vähän kuvien ottamisen rytmiin. Kadriorg piti käydä tarkistamassa, puisto, ruusutarha, japanilainen puutarha. Siellä ne olivat, yhtä viehättävinä kuin ennenkin.
Kumussa on aina jotain katsottavaa. Perusnäyttelynkin kiertää moneen kertaan kyllästymättä. Projektitilassa oli mielenkiintoinen tunnistustehtävä. Vähän yli sata valokuvaa, joista halutaan lisätietoja. Kuvat olivat huoneessa plekseissä ja Post-It lapuilla sai kertoa tietonsa. Kaikenlaisia heippalappuja seinillä oli, en tiedä olikohan se kuitenkaan tarkoitus. Ideana hieno ja mielenkiintoinen. Mietipä jos seinille ei tulisikaan yhtään lappua tai sinne tulisi tunnistus kaikista kuvista. Kumu ei paikkana ole ehkä tälle projektille paras. Ketään en tunnistanut ja yhden nimeä en muistanut.
Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.
Pitkästä aikaa matkan päällä
Kaksi vuotta sitten viimeksi käynyt Tallinnassa. Sen verran on koronavarovaisuus vaikuttanut. Nyt rohjettiin matkaan lähteä. Ei muuta kuin nokka kohti vanhaa tuttua. Ensimmäisenä päivänä vähän ujosti kuvailtu.
Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.
Visit Kouvola
Taas Kouvolassa. Ne ketkä Kouvolaa mollaavat eivät tiedä paljosta mitään. Kouvolassa on näinkin hieno paikka, jota ei edes minun kuvankäsittelytaidoilla saa pilattua.
Puolakankoski, ei roskia, ehjät paikat. Olishan tuolla kiva ihan vaan istuskella pidempikin tovi.
Revontulia keskellä kesää
Tänä vuonna revontulikausi alkoi jo elokuussa. Sopii toki minulle, mukavan lämmintä. Kohteena revontulet ovat aika suosittu ja netti täynnä mitä ihmeellisimpiä OMG kuvia. Ymmärrän kyllä, ovathan ne aika vaikuttava näky varsinkin jos tänne etelään sattuu osumaan.
Revontuli- ja linnunratakuvien kohdalla käytetään kyllä aikamoisia taiteilijan vapauksia. En tosin ole tähtitieteilijä tai astrologi ensinkään, niin en osaa arvioida onko niillä jotain tieteellisen dokumentin arvoa.
Kävinpä minäkin testaamassa uutta hankintaa ja miten se sopii taivaan kuvaukseen. Tiesin, että aktiivisuutta taivaalla on, joten jotain osasin odottaa.
Alla on kaksi kuvaa. Ensimmäinen suunnilleen sellaisena kuin silmä sen näki ja jälkimmäinen kun kuva on saanut pienen käsittelyn. Olosuhteista pitää todeta, että valosaastetta oli ja kuu vielä lisänä.
Sellainen tapaus tällä kertaa. Luonnossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää eikä intternetissä varsinkaan.
Viljapelto
Ellei joku ole nähnyt viljapeltoa läheltä, niin otin malliksi kuvan. Ei vaan. Tämä kuvaa sitä, miltä voisi tuntua olla yksin vieraassa porukassa. Tuskin tuo saunio puhuu sanaakaan vehnää.
