Ensimmäinen kerta, muistaakseni
Otin hienon kuvan, missä ei ole juuri mitään terävää. Eikä ole mikään intentionationally camera movement. Nyt ollaan tekemisen sisärinkulalla. Nimi pitäisi vielä keksiä, onkohan Fields of Wet Swamp jo käytetty?
Lehtipuhaltajan vapaapäivä
Nyt on lehtipuhaltajan vapaapäivä, kukaan ei kaipaa sinua tänään ja kaikki mukaan…
Rajalla
Tuossa kohtaa menee Teijon kansallispuiston ja muun maailman raja. Aattelepa kuin iso tuo railo on kun vedetään rataa tai moottoritietä. Sähkölinjan alla sentään kasvaa jotain.
Metsäkato
Hiljattain näkemäni näyttelyssä Pohjoistuulen metsä, Kovalainen halusi, että kun puhutaan metsästä, tarkennettaisiin, että mistä metsästä. Varmaan tarkoitti, että puupelto ei ole sama kuin metsä. Tästähän sen näkee. Vihreää on. Laikkuja siellä täällä, kaikki puut saman korkuisia ja saman merkkisiä. Kyllähän tuokin minulle metsästä menee kun ei paremmasta tiedä.
Viimeinen harakankello
Terälehdet repsottaa, osa lähtenyt jo parempiin suihin, värikin alkanut jo haalistua. Se siitä kesästä.
Puukuvien outouksia
Tämä ei kuulu ruska- eikä metsäkuvien kategoriaan. Tarkoitus on näyttää, miltä sekatalousmetsän puut näyttävät. No ei se tuosta pikkukuvasta juuri kylläkään näy. Alareunassa on mäntyjä. Ne menevät ihan kummalliseksi mössöksi. Sekoaako kamera jotenkin niiden neulasten kanssa ja päättelee tilanteen väärin. Olen huomannut tämän ennenkin. Olen myös nähnyt muiden puukuvia, eivätkä ne aina puita imartele. Kun taas nuo keltaiset haavat. Niissä lehti erottuu. Samoin kuusen naava – neulaset ei. Mielenkiintoista ja outoa on.
Haapakin ruskottuu
Pakko oli laittaa vielä yksi ruskakuva, että ei jää epäselväksi, että puut ovat ylhäältäkin katsottuna ruskottuneita. Mietin, että jos Finnairkin järjestäisi sellaisia ruskaretkiä, että koneet tulisivat siinä 150 metrissä hitaasti lipuen ja turistit voisivat ihastella ja kuvailla Suomen kaunista syysluontoa antavista lentokoneiden akkunoista. Miksi 150 metriin, siksi, etteivät ne törmää ilmassa 120 metrissä vilistäviin harrastelijoiden troonivispilöihin.
Mielimaisemissa
Oliko se niin, että yksi tunti mielimaisesissa antaa voimaan yhteen työpäivään. Jaa juu ei. Olin melkein viisi tuntia, niin pärjään hyvin jos pidän perjantain vähän lyhyempänä. Aamumarjat tuli kerättyä ja ihasteltua, kuinka värikästä on. Toisaalta vähän jo odottaa sitä pimeääkin.
Hanko 2022
Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston… Metsän poika onkin ihmeissään kun ei tiedä missä meri loppuu ja taivas alkaa. Pari vuotta sitten käynyt viimeksi. Hieno paikka, parin kilometrin lenkillä paljon sellaista, jota ei puiden keskeltä löydy. Yllätyin siitä, että täällä oli niin hiljaista. Yllätyin siitä, että täällä on niin vähän ihmisiä. Onkohan Hangossa jossain joku hienompi paikka ja tämä jätetty turisteille? Loppuun pakollinen uimakoppikuva.
Suomi on hieno maa, hurraa.
Ruskaa pukkaa, pukkaa ruskaa
Ja nyt kaikki miettivät, että onko tuossa joku sanaleikki, koska siinä on sana ruska.
Olisi voinut jättää kuvat pois, mutta koska tämä on valokuvaussivusto eikä novellipiiri, niin nyt kävi näin. Monen tällaisen 13 tusinassa kuvan julkaisun takana voi olla kuvaajalle merkityksellinen paikka, tapahtuma, henkilö, kissa, koira tai jotain muuta. Itselleni tuo paikka tuo aina jonkun kummallisen hyvän olon tunteen. Tulee sellainen olo, että tässä olen onnellinen. Kuvan katselijalle tämä ei tietenkään välity. Pitäisikö välittyä, pitääkö se kertoa?
