Aivan ensimmäiseksi sanoisin, että en mennyt kärkkymään perseidejä. Sillä kokemuksella, joka minulla on niin se homma on suoraan perseidistä. Media hehkuttaa joka vuosi, 60 tähdenlentoa tunnissa, ikinä et näe näin paljon, seuraavaan kerran vasta kun tulee geminit vai mikä olikaan, eikä silloin ollenkaan näin paljon. Ikinä en ole nähnyt 60 tähdenlentoa tunnissa. Nyt näin vahingossa yhden.

Asiaan. Tällainen tuli. Night sight -moodi, neljä minuuttia taisi valotella. DNG Lightroomiin ja neljä tuntia vääntöä – no ei sentään. Ajoin Lightroomin uuden kohinanpoiston ja sen jälkeen vääntelin muita vipuja.

Ei tästä nyt ihan kauhea tullut. Otava erottuu, jopa se kaksoistähti tuolta hännästä. Linnunratakin tuli kivasti kuvaan – vitsi, vitsi.

Aion vielä mennä toistekin. Sitä ennen uusin vanhan halvan Jobyn telineen, joka on myös perseidistä. Puhelimet ovat nykyisin aika isoja, kun niihin laittaa vielä liukkaan suojakuoren lihottamaan ja asettaa puhelimen kiinni telineeseen epätasapainoisesti virta- ja volume-nappien ohjaamana. Ei tarvita kummoista hipaisua pimeässä kun luuri on heinikossa. Jossain kuvissa huomasin, että jotkut tähdet olivat venyneet. Olikohan puhelin värähtänyt niitä valotettaessa. Muutenkin kun tuo yökuvaus – yllätys, yllätys – tehdään pimeässä, olisi kiva, että kalusto olisi niin sanotusti kirjaimellisesti näpeissä.

Alkuperäinen DNG on tässä