Otavan toiseksi viimeinen tähti on kaksoistähti. Muistan lukeneeni, että se oli ennen jonkinlainen näkötesti. Yksi ilta sitten katselin Otavaa ja totesin näköni huonontuneen, kunnes huomasin, että se olikin muisti joka huononi. Katsoin väärää tähteä. Kyllä se siellä on ja kuvasta voi tarkastaa. On kyllä sellaista piperrystä, että onnea vaan.

En aina oikein ymmärrä niitä tähtikuvien perään huokailijoita ja ihailijoita. Luonnossa kaikki on hienompaa. Vaikka tuota kuvaa tuijottaisi miten, ei siitä selviä taivaan syvyys, äärettömyys ja suuruus. Vaikka miten tuijottaisi ei näkyviin tule uusia tähtiä. Omaa pienuuttaankaan ei ymmärrä.