Kauan sitten kevätperinteeseen kuului ottaa kuva sinivuokosta. Johonkin sekin perinne on jäänyt. Varmaan ymmärtänyt, että ei se vuokko siitä mihinkään muutu. Eri värimuunnokset, terälehtien määrä, kerrotut kukat ja muut erikoisuudet voisi kiinnostaa tällaista keräilijätyyppiä. Sesonki meinasi mennä jo ohi, mutta onneksi Suomesta löytyi vielä pimeää metsää, missä vuokkoja oli kukassa.

Kuvatessa alkoi selvitä, miksi perinne on katkennut. Ei kyllä huvita märässä maassa kykkiä, eikä polvet ja selkäkään oikein taivu. Parempi, että ottaa vaan kuvat suorin jaloin.