Kyllä, ihan pihalla. Vaatimattoman puutarhani ylpeys on vaatimattoman näköinen puu, joka Suomessa on useimmiten pensas. Sitä katselen lempipaikaltani eli keittiön pöydän äärestä. Puu kukkii vaatimattomasti, ei keräile ihmismassoja viettämään selfie-karnevaalia. Keväällä lehdet ovat punaiset ja oranssit, kesää kohti vihertyvät, muuttavat taas väriään ennen kuin putoavat. Syksyllä lehdistä lähtee sokeritehtaan tuoksu tai lemu, miten kukin ottaa – palanut sokeri, omena, kaneli. Haaveeni on päästä joskus katsomaan näitä niiden omassa ympäristössään kun ne ovat täysikasvuisia, kymmenien metrien korkuisia. Puu on katsura.