Vähän rakennustöistä ja paljon keuhkoputkentulehduksesta johtuen ovat ulkoilut jääneet vähiin. Tunsin itseni sen verran vahvaksi, että rohkenin lähteä rämpimään. Puolentoista kilometrin jälkeen päätin kääntyä suosikkikoivun kohdalla takaisin. Hikeä pukkasi ja syke ei vain laskenut kävelytaajuuksiin. En aivan päässyt järvelle, mutta onneksi minulla on pitkät kädet ja sain järvestä kuitenkin kuvan.

Taas hangessa laahustaessa tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä. Suomalaiset syntyvät monot jalassa, niin eikö lumessa liikkumiseen olisi parempiakin tapoja. Pitäisikö sitä suksia ski-shoppiin.