Palataan vielä aikajanalla taaksepäin matkan alkumerimaileille. Jäin miettimään tuota kuvaa.

• Onko Suzolla aina ihan vaan sattumalta paksukärkinen tussi mukana
• Onko Suzo molempikätinen
• Jos Suzo piirsi tuon omasta päästä niin onko tuo omakuva
• Mikä on kuvan sanoma vai onko se osa jotain suurempaa tarinaa
• Onko pisuaari kuitenkin hiukan liioiteltu, olisiko pisuneliömetri lähempänä totuutta
• Yllättävää kyllä, minulta kestää kauemmin ottaa kännykällä tuosta kuvasta kuva kuin piirtää tuollainen
• Pisuaarien yläpuolella näkyy harvemmin kirjoituksia ja piirroksia, saattaa olla, että ne huuhtoutuvat pois

Oikeasti tämä oli aasinsilta Helsingin taidemuseossa olevaan graffiti-näyttelyyn. Laivan tulon ja bussin lähdön välissä oli sopivasti aikaa. Henkilökohtaisesti en ole tuota kulttuuria elänyt, missään muodossa. Ei se mitään, voi se silti kiinnostaa ja siihen tutustua. Graffiteja en osaa lukea, niin että niistä jotain voisin sanoa, mutta Martha Cooperin valokuvissa oli jotain niin Hill Street Bluesin tunnelmaa. Niitä voisi olla enemmänkin.

Toisessa hallissa oli kaupunkitilan käytöstä. Tila kuuluu kaikille. Tämäkin on sellainen aihe, joka ei tällaiselle maalaisihmiselle ole aktuelli. Kaupungilla on tori, josta voin kahvikupin hinnalla vallata itselleni pöydän ja vieressä on metsää, jonne voin mennä vapaasti toteuttamaan jokamiehenoikeuksiani. Ymmärrän tämänkin ja samaistun suurten kaupunkien asukkaisiin. Olisihan se nyt kauheaa jos joku laittaisi metsään aidan tai määräisi mihin suuntaan siellä pitää kulkea. Otto Karvosen kaupunkitilan valtaamispakkaus on hauska idea. Näin mustikka-aikana sitä voisivat maalaisetkin hyödyntää.

Kannattaa tännekin poiketa, ei se hukkakäynti ole.

(Tämän näyttelyn myötä palasin muistoissani tähän näyttelyyn Kööpenhaminaan kolmen vuoden taakse.