Dyyni ja rauhallinen oli myös mieleni järven jäällä kävellessä. Pitkän aikaa täydellinen hiljaisuus. Ainoat äänet tulivat omista askelista. Sitten alkoi tulla kelkkoja. Kyllä sen äänen vielä jotenkin kärsii, mutta onko niiden pakko haistakin. Yllättävän kauan ja kauas niiden katku kantaa.